WHIPPET - TERVEYS, LUONNE ja ulkoNÄKÖ
This page is currently only in Finnish.
Pääsääntöisesti whippet on rotuna terve. Silmien ja sydämien virallinen tutkiminen on lisääntynyt merkittävästi ja selkiä on alettu kuvata etenevissä määrin. Whippeteillä tiedetään esiintyvän sydän-, selkä- ja silmäsairauksia, epilepsiaa, immuniteetin ongelmia, varvasvauriotaipumusta, ylikuumenemista (EIH) sekä voimakasta taipumusta muodostaa hammaskiveä. Tapaturma-alttius on Suomen tilastojen mukaan whippeteille melko suuri hyvinvointiongelma. Whippetin rakenteessa ei tiedetä olevan luonnollista lisääntymistä vaikeuttavia ongelmakohtia, vaan lisääntymistä pidetään ongelmattomana. Synnytyksissä esiintyy kuitenkin jonkin verran polttoheikkoutta.
Whippet on luonteeltaan yleisesti ottaen avoin ja sosiaalinen rotu. Arkuutta, erilaisia pelkoja ja eroahdistusta ilmenee jonkin verran. Aggressiivisuus ihmistä kohtaan on harvinaista ja yleensä whippetit tulevat toimeen myös toisten koirien kanssa. Rata- ja näyttelylinjojen välillä näyttäisi olevan pieniä luonne-eroja mutta whippetin käyttöominaisuudet ovat pääsääntöisesti hyvät linjasta riippumatta.
Tänä päivänä ratajuoksijalinja on selkeästi eriytynyt näyttelylinjasta mutta näyttelyissä käyvät whippetit ovat pääsääntöisesti edelleen terverakenteisia ja pystyvät alkuperäiseen tarkoitukseensa. Rodussa esiintyy suhteellisen vähän rakenteellisia ylilyöntejä kumpaankaan suuntaan.
Whippet ry:n jalostussuositukset ja jalostuksen tavoiteohjelma
Whippetillä ei ole PEVISA -ohjelmaa mutta Whippet ry on asettanut jalostuskoirille seuraavat perusvaatimukset:
- Molemmilla vanhemmilla tulee olla astutushetkellä voimassa oleva silmäpeilauslausunto tuloksella "ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia". Silmäpeilaustutkimus on voimassa 24 kk.
- Molemmilla vanhemmilla tulee olla astutushetkellä voimassa virallinen sydämen ultraäänitutkimus, jossa ei todeta poikkeavia löydöksiä. Sydämen ultraäänilausunto on voimassa 24 kk. (1.1.2019 alkaen)
- Molemmilla vanhemmilla tulee olla näyttelystä vähintään laatupalkinto EH (erittäin hyvä) sekä hyväksytty juoksutulos tai virallinen koejuoksu.
- Yksittäisen koiran Suomessa rekisteröity jälkeläismäärä saa olla SKL:n suosituksen mukaisesti korkeintaan 53 jälkeläistä (5 % rodun 4 vuoden rekisteröintimäärästä). (1.1.2020 alkaen)
- Molempien vanhempien virallista mittausta suositellaan.
- Molempien vanhempien virallista selkäkuvausta (LTV + SP + VA) suositellaan. (1.1.2019 alkaen)
- Nartun tulee olla astutushetkellä vähintään 24 kk (1.1.2015 alkaen) ja alle 8-vuotias.
- Ensisynnyttäjän tulee olla astutushetkellä alle 6-vuotias.
- Uroksen tulee olla astutettaessa vähintään 18 kk.
- Sekä nartun että uroksen tulee olla halukas ja kykenevä luonnolliseen astutukseen. Astutus ei saa tapahtua pakottamalla. (1.1.2019 alkaen)
- Narttuja, jotka ensimmäisen pentueensa kohdalla eivät kyenneet synnyttämään luonnollisesti tai huolehtineet normaalisti jälkeläisistään ilman syytä, ei tulisi käyttää uudestaan jalostukseen. (1.1.2019 alkaen)
- Uroksia, jotka eivät ole kyenneet astumaan normaalisti tai joilla on puutteellinen sukupuolivietti, ei tule käyttää jalostukseen. Sukupuolivietin lisäksi jalostuksessa tulee kiinnittää huomiota myös uroksen tiinehdyttämiskykyyn. (1.1.2019 alkaen)
- Keinosiemennyksessä noudatetaan siitä erikseen annettua Kennelliiton ja FCI:n ohjeistusta. Keinosiemennyksen syynä ei saa olla nartun tai uroksen haluttomuus tai kyvyttömyys normaaliin astutukseen. (1.1.2019 alkaen)
- Yhdistelmä ei saa olla sisarus-, puolisisarus-, isä/tytär- eikä äiti/poika-paritus.
- Vanhempien tulee olla luonteeltaan moitteettomia eivätkä ne saa osoittaa vihaisuutta tai arkuutta.
- Vanhempien tulee olla fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Niillä ei saa olla eivätkä ne saa tiettävästi periyttää vikoja tai sairauksia.
- Kasvattajan tulee selvittää mahdollisimman tarkasti lähisuvussa esiintyvät sairaudet huomioiden myös kivesvikaisuus.
Whippetin monimuotoisuudesta ja sukusiitoksesta
Whippeteillä koko populaation jalostuspohjan laajuus on yleensä ottaen suhteellisen hyvä. Rodun rekisteröintimäärät ovat vakiintuneet noin 200 koiraan vuodessa viime vuosien aikana. Rodussakäytetään jalostukseen uroksia ja narttuja melko tasaisesti ja jalostuspohjaa laajentaa tuontikoirien ja ulkomaisten urosten laaja käyttö. Keskimääräinen laskennallinen sukusiitosaste on maltillinen ja tehollinen populaatiokoko kohtalainen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksittäisten koirien jälkeläismäärät sekä ensimmäisessä että toisessa sukupolvessa ovat kohtuullisia. Rodulla on lukumäärällisesti laaja kansainvälinen jalostuspohja ja lisää geneettistä vaihtelua saadaan myös eri linjoja yhdistämällä.
Whippet rotuna on jakaantunut kahtia näyttely- ja juoksijalinjoihin. Juoksijalinja on lukumäärältään huomattavasti pienempi, joten sen sisällä sekä jalostuspohjan laajuus että yksittäisten koirien ylikäyttö jalostuksessa saattaa olla suurempi ongelma kuin koko rodun tilannetta yleisesti katsomalla voisi päätellä. Näyttelylinjan osalta tärkein jalostuspohjaa kaventava tekijä on lähinnä muutaman käytetyimmän jalostusuroksen suhteellisen runsas käyttömäärä verrattuna koko rodun rekisteröinteihin. Jalostuspohjaa kaventavat myös käytetyimpien koirien keskinäiset sukulaisuussuhteet.
Vuosien 2008 - 2018 välisenä aikana jalostukseen on käytetty Suomessa vuosittain 28 - 41 eri urosta ja 30 - 48 eri narttua. Käytetyistä uroksista noin puolet on ollut joko tuontikoiria tai ulkomaisia koiria, kun taas nartuista keskimäärin 80% on ollut Suomessa syntyneitä. Suomeen on rekisteröity vuosina 2008 - 2018 vuosittain 14 - 34 tuontikoiraa. Ruotsista, Puolasta, Italiasta, Virosta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista ja Liettuasta on tuotu etupäässä näyttelylinjaisia koiria. Juoksijalinjaiset koirat ovat puolestaan peräisin pääosin Alankomaista, Saksasta, Belgiasta ja Tsekistä.
Suomalaisessa whippetpopulaatiossa keskimääräinen laskennallinen sukusiitosprosentti on KoiraNetin mukaan vaihdellut vuosina 2008 - 2018 välillä 0,83 - 2,17 %. Yleisesti sen voidaan siis katsoa olevan populaatiossa varsin kestävällä tasolla. On kuitenkin huomattava, että populaation todellinen sukusiitosprosentti on korkeampi kuin tämä laskennallinen prosentti, sill varsinkin jalostusuroksista huomattava osa on ulkomaisia tai tuontikoiria. Tuontikoirien tai ulkomaisten koirien sukutaulut tallennetaan KoiraNetin Jalostustietokantaan vain 3 - 4 sukupolvea taaksepäin, mikä voi johtaa koirien välisten sukulaisuuksien aliarviointiin. Rodun kansainvälisen tietokannan (The Whippet Archive) mukaan 8. sukupolvea huomioiva keskimääräinen vuosittainen sukusiitosprosentti on ollut 1,2-2,5 prosenttiyksikköä Jalostustietokannan antamia lukuja suurempi. Kennelliiton suositus neljän-viiden sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen tulisi olla alle 6,25 %.
LUONTEET, LINJAJAOT JA KÄYTTÖOMINAISUUDET
Rodun käyttötarkoitus on kilpajuoksija ja 04.09.2019 alkaen näkönsä avulla metsästävä koira.
Kooltaan whippet on keskikokoinen koira. Sen jalo, virtaviivainen, lihaksikas ja liioittelematon ulkomuoto ilmentää nopeutta ja ketteryyttä. Whippetin turkki on aina lyhyt. Karvapeitteen laatu voi olla joko lyhyttä ja tiivistä tai pitempää ja pehmeämpää. Rotumääritelmän mukaan kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Merleä ei puhdasrotuisissa whippeteissä kuitenkaan esiinny.
Rotumääritelmän mukaan whippet on ihanteellinen seuralainen. Luonteeltaan whippetin tulisi olla sosiaalinen, lempeä, kiintyvä, tasapainoinen ja kotona rento, huomaamaton sekä helppo perheenjäsen. Sopeutuvaisena ja lempeänä koirana whippet onkin erinomainen lemmikki. Ihmisiä kohtaan whippet on ystävällinen ja tulee pääsääntöisesti toimeen sekä tuttujen että vieraiden koirien kanssa. Sekä urokset että nartut tulevat yleisesti toimeen saman sukupuolen edustajan kanssa ja rotuna whippet viihtyykin hyvin useamman koiran taloudessa. Whippetin ei koskaan kuulu olla aggressiivinen tai arka.
Jakautuminen näyttely- ja ratalinjoihin
Whippet on jakaantunut populaationa selvästi kahtia näyttely- ja juoksijalinjaan ja kolmantena linjana voidaan pitää näiden kahden linjan risteytystä eli ns. sekalinjaa. Juoksijalinja on eronnut rodusta jo 1960 - 1970 -luvuilta alkaen, jossa jalostustavoitteena on melkein puhtaasti ratakilpailumenestys. Tämä on johtanut nopeus- ja ulkonäkö-ominaisuuksien eriytymiseen koirien välillä.
Suomessa keskimäärin 77% whippet pentueista on ollut näyttelylinjaisia ja 15% juoksijalinjaisia (2008 - 2018). Sekalinjaisia pentueita, eli pentueita joissa toinen vanhemmista tai vähintään yksi isovanhemmista on näyttelylinjaisessa suvussa juoksijalinjainen tai päinvastoin, oli keskimäärin 8% pentueista. Näyttelylinjaisten pentueiden suhteellinen osuus kaikista kotimaisista whippetpentueista on 2008 - 2018 laskenut lievästi kun taas seka- ja juoksijalinjaisten pentueiden suhteellisen osuuden trendi on ollut nouseva.
Erot näyttely- ja ratalinjojen luonteissa
Jalostuslinjasta riippumatta luonne on varsin samankaltainen näyttely- ja juoksijalinjaisilla koirilla. Yleinen käsitys on, että juoksijalinjaiset koirat olisivat hieman terävämpiä ja kovempia, "terrierimäisempiä", luonteeltaan kuin näyttelylinjaiset koirat. Juoksijalinjaisten whippetien jalostus painottaakin vahvasti kilpailumenestystä, johon liittyy voimakas saalisvietti ja hyvä "kisapää", eli koiran on oltava riittävän vahvaluontoinen ja itsevarma pärjätäkseen tiukoissa ja tasaväkisissä kisastarteissa. Vastaavasti näyttelylinjaisia koiria pidetään pehmeämpinä ja "helpompina" kuin juoksijalinjaisia koiria. Vuonna 2018 Whippet-Harrastajat ry:n jalostustoimikunnan toteuttama terveys- ja luonnekysely tukee tätä käsitystä ja luonne-eroja linjojen välillä löytyy jonkin verran. Kyselyn perusteella juoksijalinjaiset ovat miellyttämishaluisempia ja helpommin koulutettavia, leikkisämpiä, hieman varautuneempiavieraita ihmisiä kohtaan, vilkkaampia, helpommin kiihtyviä ja rohkeampia kuin näyttelylinjaiset koirat. Näyttelylinjaiset ovat vastausten perusteella rauhallisempia, tasapainoisempia ja koirasosiaalisempia kuin juoksijalinjaiset koirat. Saalisvietti on pääsääntöisesti erittäin voimakas tai voimakas kaikissa jalostuslinjoissa. Juoksijalinjaa edustavista koirista huomattavan suuri osa (60%) omaa voimakkaan saalisvietin, kun näyttelylinjaisissa koirissa kohtalaisen saalisvietin (24 %) omaavia on suurempi osuus muihin jalostuslinjoihin verrattuna. Kyselyssä vastaaja itse sai määritellä koiransa linjan, eli linjajako ei siten täysin vastaa Whippettien JTO:ssa käytettävää luokittelua.
Whippet-Harrastajat ry:n jalostustoimikunnan toteuttama terveys- ja luonnekysely vuonna 2018
Whippet-Harrastajat järjesti vuonna 2018 terveys- ja luonnekyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää whippetien luonteiden tilanne sekä niissä mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Vastauksia tuli 423, joista oli uroksia 211, narttuja 211 ja 1 hermafrodiitti. Kyselyssä oli vapaaehtoinen kenttä, jossa pyydettiin ilmoittamaan mitä linjaa koira edusti ja tähän vastauksia tuli yhteensä 407, joista 225 koiraa edusti näyttely, 116 juoksija- ja 66 sekalinjaa. Kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että whippetit ovat tasapainoisia ja ihmis- sekä koirasosiaalisia. Saalisvietti on pääosin erittäin voimakas tai voimakas. Suurin osa yksilöistä on suhteellisen helposti koulutettavissa ja leikkihaluisia. Useamman koiran laumassa korostuu rodun ominaispiirre eli laumasosiaalisuus, vaikka myös joitakin dominoivia yksilöitä löytyy. Huolestuttavina piirteinä rodussa voidaan vastausten perusteella pitää epävarmuutta/arkuutta ja erilaisia pelkoja (32 %), erityisesti äänipelkoa ja eroahdistusta.
Vuoden 2018 luonnekyselyn tarkemmat tulokset ja taulukot löytyvät Whippet harrastajat ry:n Jalostuksen tavoiteohjelmasta (2021 - 2025) "4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa" -luvun alta.
Käyttö- ja koeominaisuudet
Rotumääritelmässä whippetin käyttötarkoituksena on kilpajuoksija. Alun perin rodun kotimaassa Englannissa whippetejä käytettiin kanin ja jäniksen metsästykseen sekä kilpajuoksijana. Whippet luetaan nimenomaan näöllä metsästäväksi roduksi. Ajossa se pitää päätään matalalla ja seuraa saaliin laukan kulkua. Tällöin koiran silmät ovat matalalla tasolla. Whippet on yksinajava, erittäin nopea ja nopeisiin rytminvaihdoksiin kykenevä sprintteri. Se pystyy kovassakin vauhdissa arvioimaan juoksualustaa ja mukautumaan siihen ketterästi.
Suomessa ei ole koskaan harrastettu metsästystä whippeteillä. Tämä johtuu Suomen metsästys- ja eläinsuojelulainsäädännöstä sekä itse metsästyksen harjoittamiselle asetetuista rajoituksista. Lisäksi Suomen luonto, joka on pääasiassa metsätalousmetsää, ei sovi vinttikoiratyyppisellä koiralla metsästämiseen. Rodun käyttöominaisuuksia on harjoitettu Suomessa 1960-luvun lopulta juoksuradoilla ja vuodesta 1988 lähtien myös maastojuoksuissa. Rotujärjestö ohjaa jalostusvaatimuksillaan kasvattajia panostamaan paitsi jalostuskoirien ulkonäköön, myös käyttöominaisuuksien huomioimiseen. Rotujärjestön ohjeena on, että molemmilla vanhemmilla tulee olla näyttelystä vähintään laatupalkinto EH (erittäin hyvä) sekä hyväksytty juoksutulos tai virallinen koejuoksu. Koejuoksu voi olla joko rata- tai maastojuoksupuolelta.
Juoksukilpailujen erot
Ratajuoksukilpailussa koirat juoksevat konevieheen perässä 2-6 koiran ryhmissä. Juostavat matkat ovat 280, 350 ja 480 metriä. Näiden lisäksi voidaan juosta myös 680 m matkaa, mutta se ei ole valittavissa juostavaksi matkaksi kaikissa kilpailuissa. Ratajuoksukilpailuissa tulos määräytyy yksinomaan ajanoton perusteella. Koiran häiriökäyttäytymisestä seuraa diskaus.
Maastojuoksuissa pyritään jäljittelemään enemmän varsinaista metsästystä luonnon olosuhteissa. Maastojuoksujen tarkoitus on testata koiran metsästysominaisuuksia ja pitää ne korkeatasoisina. Maastojuoksuja järjestetään hyvin erilaisissa paikoissa kuten laajoilla pelloilla, soramontuilla, laskettelurinteillä, motocross radoilla tai vastaavilla, pääsääntönä on se, että alue on riittävän laaja ja turvallinen juosta. Maastokokeessa koirat juoksevat pareittain, jotka arvotaan kokeen alkaessa. Koirien arvostelu tapahtuu yksilöllisesti ja koiran suoritusta arvostelee tuomarineuvosto, johon kuuluu ylituomari sekä kaksi palkintotuomaria. Arvostelun kokonaispistemäärä koostuu viidestä arvosteltavasta osa-alueesta – nopeus, innokkuus, älykkyys, ketteryys ja kestävyys. Kun koirat ovat juosseet alkuerät, jatkavat kilpailun parhaat vielä finaalissa.
Ajuekokeen päätarkoitus on saada jalostusta varten tietoa näöllään ajavien koirien yhteistoiminnasta niiden metsästäessä ryhmänä, joka koostuu kolmesta koirasta, jotka voivat olla keskenään erirotuisia. Koirat juoksevat maastoradalla omistajan tai omistajien ilmoittamana kolmen koiran ryhmänä, jota kutsutaan ajueeksi. Ajuekoe on maastojuoksun kaltainen arvostelulaji.
Luonteen mittaaminen, LTE ja MH -kuvaukset
Luonnetestin tarkoituksena on arvioida koiran perusreaktiota tilanteissa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Luonnetestissä koiraa ei arvostella rodun yksilönä, vaan koirana. Luonnetesti muodostuu useasta osa-alueesta ja testin kulkua säädellään koiran reaktioiden mukaan. LTE-kertoimet kertovat mitkä ominaisuudet on kouluttaen parannettavissa/kokemuksin heikennettävissä: mitä pienempi kerroin, sitä suurempi vaikutus opitulla.
Rotujärjestö on laatinut jalostuksen tavoiteohjelmaa varten luonnetestin ihanneprofiilin whippetille. Ihanneprofiililla tarkoitetaan toivottuja ja hyväksyttäviä ominaisuuksia, jotka perustuvat rotumääritelmään ja rodun käyttötarkoitukseen ottaen huomioon myös yhteiskuntakelpoisuuden ja koirien hyvinvoinnin. Jokaiselle luonnetestin osa-alueelle on määritelty arvosanalla ”ihanne”/”hyväksytty”/”ei hyväksytty” se, miten hyvin osa-alueen tulos vastaa rodun ihanneprofiilia. Sekä historiansa puolesta että käyttötarkoituksessaan kilpajuoksijana, sopeutuvana ja tasapainoisena koirana, whippetiltä odotetaan hyviä hermoja ja kykyä toimia itsenäisesti.
MH- luonnekuvaus whippetille on tehty ensimmäisen kerran vuonna 2012 ja kuvauksen on suorittanut vuoteen 2018 mennessä hyväksytysti 26 koiraa ja keskeyttänyt omistajan toimesta yksi koira. Testattuja koiria on vielä vähän, joten tulosten perusteella ei voi tehdä koko populaatiota koskevia johtopäätöksiä. Ruotsissa MH-luonnekuvauksella on pidempi historia ja vertailuajankohtana (2008 - 2018) se on tehty 173 whippetille ja Suomessa tehtyjen MH luonnekuvausten osioiden keskiarvot ovat melko yhteneväiset Ruotsin vastaaviin tuloksiin
LTE -kuvauksien taulukot ja whippetin ihanneprofiilin tarkemmat tiedot sekä MH -kuvauksen vertailutaulukko Suomen ja Ruotsin välillä löytyvät Whippet harrastajat ry:n Jalostuksen tavoiteohjelmasta (2021 - 2025) "4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa" -luvun alta.
Whippetin keskeisimmät ongelmat käyttäytymisessä ja luonteessa.
Whippet on tänä päivänä luonteeltaan yleisesti ottaen avoin ja sosiaalinen rotu. Aggressiivisuutta ja arkuutta ilmenee jonkin verran, mutta näiden yksilöiden osuus on edelleen suhteellisen pieni koko populaatioon verrattuna. Whippeteillä esiintyy jonkin verran eroahdistusta. Perintötekijöillä ja koiran kasvuvaiheessa tapahtuvalla opettamisella, ympäristötekijöillä ja sosiaalistamisella on suuri osuus luonneongelmien synnyssä. Lisäksi whippet on hyvin laumasidonnainen ja suhteellisen herkkä rotu, mikä voi selittää osan negatiivisina koetuista luonteenpiirteistä. Jalostuksessa onkin ehdottomasti kiinnitettävä huomiota luonteisiin ja vältettävä käyttämästä sellaisia yksilöitä jalostukseen, joilla on luonteessa epätoivottuja ominaisuuksia kuten eroahdistusta, aggressiota tai arkuutta.
TERVEYSTILASTOA
Whippet ei kuulu PEVISA -ohjelmaan. Suomessa whippetien omistajat ovat kuitenkin melko aktiivisia käyttämään koiriaan terveystutkimuksissa vaikka niitä ei käytettäisi jalostukseen. Valtaosa koirista tutkitaan Kennelliiton virallisilla tutkimuksilla.
Whippet-Harrastajat ry:n teettämään vuoden 2018 luonne- ja terveyskyselyyn saatiin vastauksia 423 kpl ja näistä joko virallinen tai epävirallinen terveystutkimus oli tehty sydämen osalta 54,1%:lle koirista, silmien osalta tutkittuja oli 48,5% ja luustoa oli tutkittu 29,3%:n osalta. Whippetiä voidaan pitää kyselyn perusteella perusterveenä rotuna: koiran yleinen terveydentila oli vastaajien mukaan suurimmilta osin joko erinomainen (65%) tai hyvä (29%).
Whippetin terveys muissa maissa
Iso-Britanniassa The Kennel Club julkaisi vuonna 2014 Health Surveyn, johon osallistui 707 whippetiä. Tämän kyselyn mukaan yleisin terveydellinen vaiva whippeteillä on Iso-Britanniassa kivespuutteisuus (14kpl / 6.51%) ja seuraavaksi yleisimpiä olivat muun muassa rasvapatti (11kpl / 5,12%); koliitti (10kpl / 4,65%) sekä haimatulehdus (8kpl / 3,72%). Health Survey selvitti myös whippetien kuolinsyitä Iso-Britanniassa. Kuolleita koiria ilmoitettiin 55 kappaletta. Yleisin kuolinsyy näillä oli vanha ikä (7kpl / 12,73%). Muita kuolinsyitä olivat esimerkiksi lymfooma (4kpl / 7,27%); onnettomuudet (4kpl / 7,27%); selkävaivat (3kpl / 5,45%) sekä aivohalvaus (3kpl / 5,45%).
Ruotsissa Agria Djurförsäkring julkaisi rotukohtaisia vakuutustietoja, jotka pohjautuvat vuosina 2016-2011 kerättyihin tietoihin. Tämän mukaan suurin syy whippetien eläinlääkärikäynneille oli onnettomuudet. Seuraavaksi suurimpia syitä olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat, suolistolliset vaivat sekä kasvainsairaudet (neoplasia).
Kansainvälisen Whippet Health Issues -ryhmän kyselyssä Facebookissa (USA ja muut maat) yleisimmät terveydelliset vaivat koirilla olivat sydämen sivuääni (93kpl), kivespuutteisuus (79kpl), epilepsia (47kpl), haimatulehdus (41kpl), steroidiresponsiivinen aivokalvontulehdus (25kpl).
Norjassa on tehty whippetien terveyskysely vuonna 2015 johon astauksia kertyi 406 koiran osalta. Kyselyssä 73,7% (292 kpl) vastasi kokevan koiransa terveydentilan erittäin hyväksi. Hyväksi koiransa terveydentilan koki taas 20,7% (82 kpl).
Whippet-Harrastajat ry:n teettämään vuoden 2018 luonne- ja terveyskyselyyn saatiin vastauksia 423 kpl ja näistä joko virallinen tai epävirallinen terveystutkimus oli tehty sydämen osalta 54,1%:lle koirista, silmien osalta tutkittuja oli 48,5% ja luustoa oli tutkittu 29,3%:n osalta. Whippetiä voidaan pitää kyselyn perusteella perusterveenä rotuna: koiran yleinen terveydentila oli vastaajien mukaan suurimmilta osin joko erinomainen (65%) tai hyvä (29%).
Whippetin terveys muissa maissa
Iso-Britanniassa The Kennel Club julkaisi vuonna 2014 Health Surveyn, johon osallistui 707 whippetiä. Tämän kyselyn mukaan yleisin terveydellinen vaiva whippeteillä on Iso-Britanniassa kivespuutteisuus (14kpl / 6.51%) ja seuraavaksi yleisimpiä olivat muun muassa rasvapatti (11kpl / 5,12%); koliitti (10kpl / 4,65%) sekä haimatulehdus (8kpl / 3,72%). Health Survey selvitti myös whippetien kuolinsyitä Iso-Britanniassa. Kuolleita koiria ilmoitettiin 55 kappaletta. Yleisin kuolinsyy näillä oli vanha ikä (7kpl / 12,73%). Muita kuolinsyitä olivat esimerkiksi lymfooma (4kpl / 7,27%); onnettomuudet (4kpl / 7,27%); selkävaivat (3kpl / 5,45%) sekä aivohalvaus (3kpl / 5,45%).
Ruotsissa Agria Djurförsäkring julkaisi rotukohtaisia vakuutustietoja, jotka pohjautuvat vuosina 2016-2011 kerättyihin tietoihin. Tämän mukaan suurin syy whippetien eläinlääkärikäynneille oli onnettomuudet. Seuraavaksi suurimpia syitä olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat, suolistolliset vaivat sekä kasvainsairaudet (neoplasia).
Kansainvälisen Whippet Health Issues -ryhmän kyselyssä Facebookissa (USA ja muut maat) yleisimmät terveydelliset vaivat koirilla olivat sydämen sivuääni (93kpl), kivespuutteisuus (79kpl), epilepsia (47kpl), haimatulehdus (41kpl), steroidiresponsiivinen aivokalvontulehdus (25kpl).
Norjassa on tehty whippetien terveyskysely vuonna 2015 johon astauksia kertyi 406 koiran osalta. Kyselyssä 73,7% (292 kpl) vastasi kokevan koiransa terveydentilan erittäin hyväksi. Hyväksi koiransa terveydentilan koki taas 20,7% (82 kpl).
SYDÄNSAIRAUDET
Sydänviat ilmenevät sydämen vajaatoimintana ja usein aiheuttavat sydämen auskultaatiossa kuuluvan sivuäänen. Myös ns. fysiologisia sivuääniä (sivuääni, jolle ei löydy sydämen dopplerultraäänitutkimuksessa syytä ja joka ei liity sydänsairauksiin) tunnetusti esiintyy whippeteillä. Sydänsairauksien tai alttiuden sairastua sydämen vajaatoimintaan johtavaan sairauteen oletetaan olevan perinnöllisiä. Rodulle spesifejä geenitestejä ei vielä ole. Diagnoosi tehdään sydämen ultraäänitutkimuksella.
Myksomatoottinen läppärappeuma, läppävika (mitral valve disease, MMVD)
Krooninen mitraaliläpän eli hiippaläpän myksomatoosi rappeuma on yleisin hankitun sydänvian muoto. Arvioidaan, että noin kolmasosa 10 vuotta vanhemmista koirista sairastaa sitä. Läppävika on hyvin yleinen muun muassa vanhoilla pikkukoirilla ja whippeteillä.
Eteiskammioläppien rappeumasta johtuvaa vajaatoimintaa esiintyy jonkin verran enemmän uroksilla kuin nartuilla. Trikuspidaaliläpässä eli kolmiliuskaläpässä on usein samanaikaisesti muutoksia, mutta vain 10 % läppävikaisista koirista muutokset ovat ainoastaan trikuspidaaliläpässä. Perinnöllinen kollageenin rappeutuminen ja aminoglykaanien kertyminen eteiskammioläppäkudokseen ovat todennäköisiä syitä läppien vähittäiseen rappeutumiseen.
Kun sydämen pumppausteho kroonisen sydänvian, esim. läppävajaatoiminnan seurauksena heikkenee, laskimoverenkiertoon muodostuu verentungos. Tätä tilaa nimitetään kongestiiviseksi vajaatoiminnaksi. Elimistö pystyy jonkin aikaa kompensoimaan sydämen vajaatoimintaa, mutta oireet tulevat esiin ennen pitkää. Tyypillisiä vajaatoiminnan oireita ovat yskä, hengenahdistus, vähentynyt rasituksen sieto, väsyminen, laihtuminen ja pyörtyily. Aluksi vaikeutuneesta hengityksestä johtuvaa yskää havaitaan etenkin yöllä ja aamulla.
Sydämen vajaatoiminta todetaan kliinisen tutkimuksen ja sydämen kuuntelun avulla. Tarkkaan diagnoosiin päästään sydämen ultraäänitutkimuksen avulla. Röntgentutkimus tehdään yleensä kaikille sydänpotilaille sydämen koon ja keuhkojen nestekertymien arvioimiseksi.
Eteiskammioläppien kroonista vajaatoimintaa ei voida parantaa, vaan hoidon tavoitteena on kohentaa koiran elämänlaatua ja lisätä odotettavissa olevaa elinaikaa. Eteiskammioläppien rappeumasta johtuvan sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetään ensisijaisesti nesteenpoistolääkkeitä ja verisuonia laajentavia sekä tarvittaessa myös sydämen supistumisvoimaa lisääviä lääkkeitä. Liikunnan rajoittaminen koiran kunnon sietämälle tasolle ja suolan välttäminen ravinnossa on niin ikään tärkeää. Kroonisen vajaatoiminnan hoito kestää koko koiran loppuiän ja hyvällä hoidolla koira elää pitkäänkin sydämen vajaatoiminnan ensi oireiden ilmaantumisen jälkeen. Jotta sydämen vajaatoiminta huomattaisiin ajoissa, kannattaa ikääntyvä lemmikki käyttää säännöllisesti terveystarkastuksissa.
Koiraa, jolla esiintyy muutoksia sydänläpissä, ei tule käyttää jalostukseen.
USA:ssa on tutkittu whippetien MMVD-sairautta ja tutkimustulos osoittaa, että sairaudella näyttäisi olevan geneettinen perusta. Enemmän tutkimuksesta voi lukea englanniksi TÄÄLTÄ.
Sydämen laajentuma, dilatoiva kardiomyopatia (DCM)
Dilatoiva kardiomyopatia on sairaus, jossa sydänlihaksen etenevä rappeuma johtaa sydämen vasemman kammion laajentumiseen ja pumppausvoiman pettämiseen. Sairaus saattaa johtaa sydämen vajaatoimintaan ja koiran ennenaikaiseen menehtymiseen.
Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy tyypillisesti isoilla koiraroduilla, kuten dobermanni, irlanninsusikoira, tanskandoggi ja bokseri. Monilla roduilla sairaus on todettu perinnölliseksi, tai perinnöllisyyttä epäillään.
DCM ei ole synnynnäinen sairaus. Se ilmenee yleisimmin keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla koirilla.
DCM ilmenee eri roduilla eri tavalla. Tyypillistä kaikilla roduilla kuitenkin on, että muutokset ovat todettavissa 2-3 vuotta ennen oireiden ilmenemistä. Sydänlihasmuutokset todetaan ultraäänitutkimuksella vasemman kammion laajenemisena ja supistumisvireyden laskuna. Joillakin roduilla todetaan sairauteen liittyviä rytmihäiriöitä, joko kammiolisälyöntisyyttä tai eteisvärinää. Rytmihäiriöt todetaan sydänfilmitutkimuksella. Rytmihäiriöt voivat esiintyä ilman ultraäänimuutoksia, niitä ennen, tai yhtäaikaisesti niiden kanssa. Rotukohtaiset vaihtelut tulee huomioida seulontatutkimuksia (PEVISA ja JTO:n tutkimussuositukset jalostuskoirille) laadittaessa.
Oireina sydänlihasrappeuman aiheuttamassa vajaatoiminnassa ovat rasituksensietokyvyn alentuminen sekä nesteen kertyminen keuhkoihin, mikä ilmenee yskänä ja hengitysvaikeuksina. Rytmihäiriöistä kammioperäiset rytmihäiriöt voivat olla henkeä uhkaavia, ja saattavat johtaa äkkikuolemaan ilman edeltäviä oireita.
Sydämen ultraäänitutkimus kertoo sydämen kunnon tutkimushetkellä, ja on voimassa vuoden. Koiran tulee olla tutkittaessa vähintään vuoden ikäinen.
Aortan ahtauma (subaortastenosis SAS)
Aortan ahtaumaa (subaortastenosis, SAS) esiintyy eriasteisena ja ahtaumaa on todettu monilla eri koiraroduilla. Useimmilla näistä se on todettu tai sitä epäillään perinnölliseksi. Mitä voimakkaammasta ahtaumasta on kyse, sen vakavammat vaikutukset sillä on koiran elämänlaatuun ja eliniän pituuteen.
Oireena vakavissa tapauksissa saattaa olla rytmihäiriöperäinen äkkikuolema tai sydämen vajaatoimintaoireet jo nuorella iällä.
SAS aiheuttaa systolisen sivuäänen, joka voimistuu ahtauman voimakkuuden mukaisesti. Varsinainen diagnostisointi tehdään ultraäänitutkimuksella. Tutkimuksessa mitataan aortanvirtaus käyttäen doppler-mittausta. Normaalia virtausnopeutta nopeampi ja pyörteinen virtaus sekä aortan tyvessä todettavat sidekudosmuutokset viittaavat aortanahtaumaan. SAS voidaan luokitella erilaisiin vakavuusasteisiin: mitä ahtaampi aortta, sitä nopeampi virtaus.
SAS on todettavissa yleensä jo pentuna, mutta saattaa kehittyä vuoden ikään asti. Siksi yhden kerran tehty seulontatutkimus vähintään vuoden ikäiselle koiralle riittää, eikä tutkimusta tarvitse uusia.
Keuhkovaltimon ahtauma, pulmonaaristenoosi (PS)
Keuhkovaltimon ahtaumaa (PS) esiintyy eriasteisena ja sitä on tavattu monilla eri koiraroduilla. Useimmilla näistä se on todettu tai sitä epäillään perinnölliseksi. Mitä voimakkaammasta ahtaumasta on kyse, sitä vakavammat vaikutukset sillä on koiran elämänlaatuun ja eliniän pituuteen.
Oireina saattaa esiintyä vakavissa tapauksissa rasituksensietokyvyn alentumista, vatsan turvotusta (nestettä) ja pyörtyilyä. Vakavissa tapauksissa sairaus johtaa koiran menehtymiseen nuorella iällä.
PS aiheuttaa systolisen sivuäänen, joka voimistuu ahtauman voimakkuuden mukaisesti. Varsinainen diagnostisointi tehdään ultraäänitutkimuksella. Tutkimuksessa mitataan keuhkovaltimon virtaus doppler-tutkimuksella. Normaalia virtausnopeutta nopeampi ja pyörteinen virtaus sekä keuhkovaltimoläpissä todettavat muutokset viittaavat keuhkovaltimon ahtaumaan. Mitä vakavampi ahtauma, sitä nopeampi virtaus, ja tämän perusteella voidaan määrittää sairauden vakavuusaste.
Arvio sydänsairauksien esiintymistiheydestä rodussa vuoden 2018 kyselyn perusteella
Vuonna 2018 järjestetyssä luonne- ja terveyskyselyssä vastauksia saatiin 423 koiran osalta. Näistä 45,9% (194 kpl) oli tutkimattomia sydämen osalta ja muut oli tutkittu joko virallisella tai epävirallisella sydänultralla ja/tai -kuuntelulla. Sivuääni löytyi 74 koiralta (17,5%). Näistä 32 kpl oli ultralla varmennettu fysiologisiksi sivuääniksi. Sivuäänellisistä koirista ultraamattomia oli 15 kpl. Kyselyssä 33 whippetillä (7,8%) ilmoitettiin olevan joko epäilty (7 kpl) tai todettu (26 kpl) sydänsairaus. Näistä 33 koirasta kaikki muut paitsi viisi koiraa oli tutkittu joko virallisella tai epävirallisella ultralla. Sairaista tai sairaiksi epäillyistä kolmella (9%) sivuääni kuului joko vain ajoittain (2 kpl) tai ei ollenkaan (1 kpl). Osalla koirista oli useampia eri diagnooseja sydämen osalta ja kolmen sairausepäilyn (1 lääkitty ja 2 lääkitsemätöntä) ja kolmen sairausdiagnoosin (kaikki lääkitsemättömiä) osalta ei tarkemmin kerrottu mitä sairauksia nämä ovat. Epäiltyjä sairauksia olivat MMVD 4 kpl (0,9 %) ja DCM 3 kpl ja todettuja MMVD 17 kpl (4 %), DCM 1 kpl, SAS 2 kpl ja muu sairaus 3 kpl. Muiksi sairauksiksi oli mainittu vasen haarakatkos, mitraalidysplasia ja mitraaliläpänkehityshäiriö. Epäilty tai todettu sydänsairaus oli havaittu ensimmäistä kertaa koiran ollessa keskimäärin 7v 7kk. Kolmen koiran ikää ei mainittu. Terveyskyselyssä sydänperäiseen syyhyn kuolleiden koirien keskimääräinen elinikä oli 10v 8kk ja niitä oli 5 kpl (9,4% kaikista kuolinsyistä).
Sydänsairauksiin suhtautuminen jalostuksessa
Jalostukseen käytettävien koirien ultraamista suositellaan pelkän sydänkuuntelun sijaan, sillä osalla sydänsairaista koirista sivuääni ei joko kuulu tai se kuuluu vain ajoittain. KoiraNetin sydänultra- ja sydänkuuntelutilastoja vertaillessa voidaan todeta, että sivuääniä löydetään ultratutkimusten yhteydessä huomattavasti enemmän.
Koiraa, jolla on sydänsairauteen viittaavia löydöksiä, ei saa käyttää jalostukseen. Fysiologiseksi tutkittu sivuääni ei kuitenkaan ole este jalostuskäytölle.
Whippet-Harrastajat ry on konsultoinut Kennelliiton sydäntyöryhmää koskien sydänsairauksia ja avoimia tuloksia. Kennelliiton sydäntyöryhmä on antanut seuraavan suosituksen koskien sydänsairaiden koirien käyttöä jalostuksessa:
”Työryhmä suosittelee, että lievä aortanahtauma kontrolloitaisiin viimeistään vuoden sisällä. Jos kontrollissa todetaan edelleen aortanahtauma, koiraa ei suositella jalostuksen. Avoimet tulokset tulee aina kontrolloida. Jos koiraa halutaan käyttää jalostuksen, ja sen tulos on toistuvasti avoin, tulee se yhdistää sellaisen koiran kanssa, jolla ei todeta aortanahtaumaa. Kontrollitutkimukset täytyy tehdä aina saman eläinlääkärin toimesta samaa mittausmenetelmää käyttäen (subkostaalinen mittaus). Jos kontrollin suorittaa muu kuin edellisen tutkimuksen tehnyt eläinlääkäri, ja tutkimustulos on eriävä, omistaja voi halutessaan anoa Kennelliitolta paneelitutkimusta.
MMVD:n osalta työryhmä suosittelee, että C-tuloksen (osoittaa merkkejä sydänsairaudesta) saanutta koiraa ei käytetä jalostukseen ollenkaan. B-tulos (tutkimustulos avoin) MMVD:n osalta tarkoittaa, että ilman seurantaa ei voida arvioida onko kyseessä normaalilöydös vai läppäsairauden esiaste. Tämän vuoksi B-tuloksen saanutta koiraa tulee seurata MMVD:n varalta säännöllisesti (suositus 12kk välein). Jos B-tuloksen saanut koira ei kolmen vuoden kuluessa osoita sairauden etenemisen merkkejä (tulos pysyy B:nä), se voidaan yhdistää A-tuloksen (ei osoita merkkejä sairaudesta) saaneen koiran kanssa. Jos koira saa ensimmäisen kerran B-tuloksen vasta yli 10-vuotiaana, sitä voidaan käyttää jalostukseen A-tuloksen saaneen koiran kanssa.”
Koska sydänterveystietojen kerääminen katsotaan tarpeelliseksi, yhdistys on alkanut tukea 1.1.2012 alkaen tehtyjä sydämen ultraäänitutkimuksia kannusterahalla. 1.1.2019 alkaen tukirahan suuruus per koira porrastetaan koiran iän perustella (2-6 v, 6-8v ja yli 8v). Kannusteen alaikäraja on 24 kk, josta voidaan poiketa sairausepäilyn vuoksi. Kannusteraha maksetaan myös yhdestä uusintatutkimuksesta, joka on tehty 6 vuotta täyttäneelle tai sitä vanhemmalle koiralle ja edellisestä tutkimuksesta on kulunut vähintään 2 vuotta.
Ajankohtainen tieto Whippet-Harrastajat ry:n antamasta kannusterahasta löytyy TÄÄLTÄ.
SILMÄSAIRAUDET
Osan koirien silmäsairauksista tiedetään olevan perinnöllisiä. Tämä tieto on saatu joko pitkäaikaisten silmätarkastusten ja sukutauluanalyysien tai geenitutkimuksen ja DNA-testien avulla. Silmäsairauden oletetaan olevan perinnöllinen myös, jos sitä rodun kansallisissa tai kansainvälisissä tietokannoissa esiintyy paljon (>1 % tutkituista tai vähintään 5 yksilöä 5 vuodessa tai yli 50 sairasta yksilöä ylipäätään), jos sitä esiintyy rodussa enemmän kuin muissa roduissa, esiintyvyys rodun sisällä kaiken kaikkiaan lisääntyy tai on suurempaa sukulaiskoirissa, muutosten ilmenemisikä ja eteneminen on samanlaista kaikilla sairastuneilla ja/tai on samankaltaista kuin samassa sairaudessa jossain toisessa rodussa.
ECVO (European College of Veterinary Ophthalmologists) antaa koiranomistajille ja -kasvattajille neuvoja silmäsairauksien merkityksellisyydestä koiralle ja jalostukselle. Jalostusvalinnoilla tulee pyrkiä estämään/vähentämään ainakin vakavien, näköä uhkaavien ja/tai kipua tai leikkaushoitoa/jatkuvaa lääkitystarvetta aiheuttavien sairauksien ilmeneminen.
ECVO:n antamat jalostussuositukset liittyvät silmän terveyteen. Jalostusvalintoja tehtäessä on etenkin lievempien silmäsairauksien kohdalla otettava huomioon myös rodussa esiintyvät muut sairaudet.
Jotta tietoa perinnöllisten silmäsairauksien esiintymisestä ja mahdollisesti periytymismallista saataisiin, suosittaa ECVO silmätarkastusten tekemistä seuraavasti: jalostukseen käytettävät koirat vuosittain, muut 3-4 kertaa koiran elämän aikana, esim. 1, 3, 6 ja 9 -vuotiaana.
Lasiaisen rappeuma (vitreous degeneraatio)
Lasiaisen rappeumaa tavataan mm. italianvinttikoiralla, whippetillä ja monilla pienillä roduilla. Lasiainen on normaalisti geelimäinen rakenne, jossa iän myötä hiljalleen tapahtuu vettymistä ja tiivistymien muodostumista. Sairautena rappeumaa pidetään silloin kun se tapahtuu epänormaalin nuorena ja nopeasti. Lasiaisvuoto tarkoittaa rappeutuneen lasiaisen vuotoa etukammioon.
Pitkälle edenneeseen rappeumaan voi liittyä mm. verkkokalvon irtoamisriski. Raja normaalin ja sairaalloisen rappeuman välillä on jossain määrin häilyvä eikä sairauden periytymismallia ole voitu vahvistaa. Sairaita yksilöitä voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen (kumppani mielellään terve).
Perinnöllinen harmaakaihi eli katarakta
Perinnöllinen harmaakaihi (ent. hereditäärinen katarakta, HC) samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Useimpien muotojen periytymismallia ei vielä tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Edennyt kaihi aiheuttaa silmän sisäistä suonikalvontulehdusta ja siten voi aiheuttaa kipua.
Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei-perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta katraktasta on sokeritautiin liittyvä, usein hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä diabeettinen katarakta.
Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi (ei luokitella kaihiksi) on normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin tiivistyessään muuttuu ’opaalinharmaaksi'. Muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta näkökykyyn.
Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomenetelmällä.
Perinnöllinen kaihi -diagnoosin saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Poikkeuksena ovat perinnölliseksi todetut ja oletetut muut vähämerkitykselliset linssin kaihimuutokset. Koiria, joilla näitä ilmenee, saa käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa.
Retinan dysplasia (RD), verkkokalvon kehityshäiriö
Verkkokalvon kehityshäiriö (retinal dysplasia, RD) jaetaan kolmeen muotoon. Lievimmässä, multifokaalissa RD:ssä (mRD) muutokset ovat pieniä, yksittäisiä tai lukuisia poimuja verkkokalvolla. Muutokset pysyvät yleensä ennallaan ja niiden merkitys koiralle on hyvin vähäinen. mRD -koiria voi käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa.
Geograafisessa RD:ssä (gRD) muutos on laajempi ja yleensä melko keskellä silmänpohjaa, jolloin sillä voi olla vaikutusta näkökykyyn. Muutokseen liittyy myös paikallista verkkokalvon ohentumista ja joskus myös irtaumaa. ECVO:n suositusten mukaan gRD:n tulisi sulkea koira jalostuksesta ainakin seuraavilla roduilla: samojedinkoira, labradorinnoutaja ja englanninspringerspanieli. Näillä roduilla muutoksiin saattaa liittyä merkittävää näkökyvyn heikkenemistä. Kennelliitto suosittelee, että gRD-koiria käytetään jalostukseen vain terveen parituskumppanin kanssa.
Vakavin muoto (ns. totaali RD, tRD) on onneksi harvinaisin. Siinä verkkokalvon kehitys on jäänyt merkittävästi kesken eikä se ole kiinnittynyt normaaliin paikkaansa. Silmä on sokea ja siinä on usein muitakin kehityshäiriöitä. tRD -koiria ei pidä käyttää jalostukseen. Eri muodoilla (mRD, gRD ja tRD) ei toistaiseksi ole todistettu olevan geneettistä yhteyttä
Distichiasis/Ektooppinen cilia, ylimääräiset ripset
Ylimääräisten ripsien (distichiasis ja ektooppinen cilia, Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) karvatuppi sijaitsee luomirauhasessa tai sen vieressä. Distichiasiksessa, joka on näistä lievempi, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vastoin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita. Ripsiä voi irrota ja kasvaa takaisin karvan vaihtumisen yhteydessä.
Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita.
Hoitona on tarvittaessa ripsien nyppiminen (ripset kasvavat takaisin) tai karvatuppien tuhoaminen joko polttamalla tai jäädyttämällä (distichiasis) tai ripsen ja karvatupen poistaminen kirurgisesti (ektooppinen cilia). Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen, mutta mieluiten terveen kumppanin kanssa. Vakavia tapauksia (ektooppinen cilia ja selkeitä oireita aiheuttavat distichiat) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen.
Kuivasilmäisyys (keratokonjunktivitis sicca, KCS)
Keratokonjunktivitis sicca (KCS) eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus, jossa kyynelnesteen tuotto vähenee osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja sidekalvon tulehdusta, kipua ja näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvomuutosten takia.
Kuivasilmäisyyttä esiintyy erityisesti kääpiöroduilla. Kuivasilmäisyyden syynä voivat olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm. eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Perinnölliseksi oletetut paikalliset tiettyyn kudostyyppiin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.
Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee tai ”vinkkaa” silmää. Sarveiskalvo voi samentua, verisuonittua ja pigmentoitua aiheuttaen näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias.
Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei pidä käyttää jalostukseen.
Iris hypoplasia (iris coloboma)
Iris hypoplasia on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Kehityshäiriö voi olla asteeltaan lievä (iris hypoplasia), jolloin tyypillisesti mustuaisen reunassa iris on normaalia ohuempaa tai se voi olla asteeltaan vakava (iris coloboma), jolloin iriksessä on selvä reikä / puutosalue ja pupillin muoto on epäsymmetrinen eikä pupilli supistu symmetrisesti. Kehityshäiriöön voi liittyä myös silmän muiden osien kehityshäiriöitä.
Lieväasteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa. Vakava-asteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Pienisilmäisyys (mikro-ophthalmia + multiple ocular anomalies, M + MOA)
Mikro-oftalmia eli pienisilmäisyys on perinnölliseksi oletettu silmäsairaus, jossa silmä on puutteellisesti kehittynyt. Silmä on kooltaan normaalia pienempi.
Sairauteen voi liittyä silmän muiden osien kehityshäiriöitä (multiple ocular anomalies), minkä takia silmä voi olla sokea tai huonosti näkevä.
Mikro-oftalmia ja / tai moa -diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen
Linssiluksaatio
Primaarissa linssiluksaatiossa linssin kiinnityssäikeet rappeutuvat ja linssi vähitellen irtoaa paikaltaan. Linssin luksoituminen silmän etukammioon aiheuttaa myös silmänpaineen nousua, joka uhkaa näkökykyä nopeasti. Tila on kivulias ja vaatii hoidoksi usein linssin kirurgisen poiston.
Sairaus on perinnöllinen mm. monilla pienillä terriereillä, joilla siihen on olemassa geenitesti. Sairasta koiraa, sen vanhempia ja jälkeläisiä, ei pääsääntöisesti pidä käyttää jalostukseen.
Etenevä verkkokalvon surkastuma (progressiivinen retina atrofia, PRA)
PRA (progressiivinen retina atrofia) eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen.
Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy epänormaaliin näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua.
Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujenkin surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen pupilliin.
PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokea koira voi pärjätä erittäin hyvin. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia.
PRA-sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Geenitestillä kantajaksi todettua koiraa voidaan käyttää jalostukseen geneettisesti terveen kumppanin kanssa.
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous)
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) tarkoittaa linssiä ympäröivän verisuonituksen ja/tai alkulasiaisen liiallista kasvua sikiönkehityksen alussa ja vajavaista surkastumista syntymän aikoihin/sen jälkeen. Seurauksena on eriasteisia samentumia linssin takana sekä mahdollisesti myös linssin epämuotoisuutta.
Muutokset on jaettu kuuteen vakavuusasteeseen, joista lievin (aste 1) on onneksi yleisin. Siinä linssin takapinnalla on pieniä pistemäisiä (ei paljain silmin nähtäviä) pigmenttipisteitä / sidekudosplakkeja, joista ei koiralle ole haittaa. Vakavammissa muodoissa (2-6) sidekudosplakki on laajempi (aste 2) ja siihen voi liittyä aktiivista verisuonitusta (aste 3) sekä linssin epämuotoisuutta (asteet 4-6). Vakavampiin asteisiin saattaa liittyä toissijaisia kaihimuutoksia ja nämä yhdessä voivat aiheuttaa merkittävää näköhaittaa ja silmän tulehdusta ja kipua.
Koiria joilla on 1. asteen muutoksia, voidaan käyttää jalostukseen, mutta kumppanilla ei pidä olla samaa diagnoosia. Vakavampia muotoja (aste 2-6) ei pidä käyttää jalostukseen.
PPM (persistent pupillary membranes)
PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Tavallisimmin jäänteet ovat harmittomia lankamaisia rihmoja värikalvon pinnalla (iris-iris PPM). Osaa iris-iris PPM -rihmoista voi olla vaikea havaita mustuaisen eli pupillin laajentamisen jälkeen, koska ne “piiloutuvat” värikalvon poimuihin.
Vakavissa tapauksissa (iris-linssi PPM, iris-kornea PPM) jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, jolloin ne voivat vaikuttaa pupillin toimintaan ja näkökykyyn.
Lieviä tapauksia (iris-iris PPM) voi käyttää jalostukseen. Vakavia tapauksia (linssin etupinnan / sarveiskalvon sisäpinnan muutoksia) ei pidä käyttää jalostukseen.
Puutteellinen kyynelkanavan aukko
Puutteellisesti kehittynyt kyynelkanavan aukko aiheuttaa kyynelvuotoa ja altistaa alueen ihotulehduksille.
Punktaatti keratiitti
Punktaatti keratiitti on sarveiskalvon pistemäinen haavauttava tulehdus. Kyseessä on immuunivälitteinen perinnöllinen krooninen sairaus. Hoitona on usein elinikäinen paikallishoito (silmätipat / -voiteet).
Punktaatti keratiitti -diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Iriskysta
Iiriskystien taustalla on usein synnynnäinen kehityshäiriö. Kystat ovat usein eriasteisesti pigmentoituneita harsomaisia sileäpintaisia rakkuloita. Mustuaisen eli pupillin reunassa ja vapaana etukammiossa olevat kystat on helpohko havaita paljain silmin, mutta iiriksen takana olevat kystat paljastuvat yleensä vasta pupillin laajennuksen jälkeen tehdyssä tutkimuksessa. Kystat ovat usein harmittomia, mutta isot kystat voivat mahdollisesti aiheuttaa näköhaittaa, estää pupillin toimintaa tai haitata silmänsisäisen nesteen ulosvirtausta ja aiheuttaa siten silmänpaineen nousua.
Haittaa aiheuttavia kystia voidaan tarvittaessa puhkaista joko laserilla tai pienellä neulalla. Iriskystadiagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa.
Rotukohtaiset verkkokalvon muutokset (nk. retinopatiat)
Retinopatiat ovat usein paikallisia ja ei-eteneviä tai hitaasti eteneviä perinnölliseksi oletettuja silmän verkkokalvon sairauksia, joissa verkkokalvo paikallisesti tai laajemmin normaalista poikkeava. Muutokset ovat varsinkin alkuun tyypillisesti eriasteisia eri silmissä.
Retinopatia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen (ECVO).
Atresia Punctae, puutteellinen kyynelkanavan aukko
Atresia punctae on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa ala- ja / tai yläluomen kyynelkanavan aukko puuttuu tai on selvästi normaalia pienempi. Tyypillinen oire on normaalia runsaampi kyynelehtiminen. Hoitona on tarvittaessa aukon kirurginen avaus.
Atresia punctae -diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa.
Sarveiskalvon dystrofia
Sarveiskalvon dystrofiaa eli aineenvaihduntahäiriötä on kolmea eri muotoa (epiteliaalinen eli pintakerroksen, stromaalinen eli keskikerroksen ja endoteliaalinen eli sisäkerroksen muutos), joista yleisimmässä eli epiteliaalisessa dystrofiassa on kyseessä molemmissa silmissä ilmenevä rasvakertymä sarveiskalvon pintaosassa.
Vaiva on todettu perinnölliseksi mm. beaglellä, cavalierilla ja siperianhuskylla, mutta sitä nähdään satunnaisesti myös muissa roduissa. Se ilmenee yleensä keski-ikään mennessä, on paljain silmin havaittavissa, mutta aiheuttaa vain harvoin koiralle näkö- tai muita ongelmia. Ruokinta ja hormonaaliset tekijät saattavat osaltaan vaikuttaa vaivan ilmenemiseen.
Pinnallinen dystrofia ja usein myös stromaalinen dystrofia ovat koiran elämän kannalta useimmiten vähämerkityksillisiä. Etenkin roduissa, joissa sitä ei ole oletettu perinnölliseksi ongelmaksi, sarveiskalvon dystrofiaa sairastavia koiria voidaan käyttää jalostukseen.
Endoteliaalinen dystrofia ilmenee usein vanhemmalla iällä. Vaiva johtaa usein sarveiskalvon täydelliseen samentumiseen ja pahimmillaan sen kivuliaaseen haavautumiseen. Endoteeli dystrofia -sairasta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Pektinaattiligamenttidysplasia
Silmän värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsee nk etukammiokulma. Etukammiokulman syvennyksessä on kampamainen rakenne, jota kutsutaan pektinaattiligamentiksi. Silmän sisäisen nesteen eli kammionesteen tulisi virrata vaivatta pektinaattiligamentin läpi.
Pektinaattiligamenttidysplasia on synnynnäinen ja usein iän myötä paheneva pektinaattiligamentin ja etukammiokulman kehityshäiriö, jossa ligamentin kampamaiset osat ovat paksuuntuneet (fibrae latae) ja / tai pektinaattiligamentti muodostaa normaalin kampamaisen rakenteen sijasta paikallisesti tai laajemmin yhtenäisiä kudoslevyjä (laminae). Etukammiokulma voi olla hyvin matala tai sulkeutunut (occlusio). Edellämainitut muutokset voivat estää silmän sisäisen nesteen normaalin virtauksen, jolloin silmänpaine nousee ja kehittyy primaari glaukooma eli silmänpainetauti. Mitä vakavammat muutokset etukammiokulmassa on, sitä todennäköisemmin yksilö sairastuu jossain elämän vaiheessa glaukoomaan.
Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopia on kivuton toimenpide, joka voidaan tehdä potilaalle yleensä ilman rauhoitusta.
Fibrae latae ja lamina -diagnoosin saaneita yksilöitä voi käyttää perustellusta syystä jalostukseen. Occlusio-diagnoosin saaneita yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen.
Arvio silmäsairauksien esiintymistiheydestä rodussa vuoden 2018 kyselyn perusteella
Whippet-Harrastajat ry:n terveyskyselyssä (2018) silmäsairaita koiria oli 26 kpl (6,1 %). Koirat olivat sairastuneet tai niillä oli alettu epäillä silmäsairautta keskimäärin 5v 10kk iässä. 13 koiralla (3% kaikista koirista) oli muita silmiin liittyviä ongelmia, joita ei aiemmin kysytty ja näitä olivat: silmien vuoto (3 kpl), pupillien toimintahäiriöt (2), silmänpaineongelmat (2), ikääntymiseen liittyvät muutokset (2), iriitti (1), kuivat silmät (1), epäily alkavasta sarveiskalvon irtaumasta (1) ja karsastus (1).
Silmäsairauksien vaikutus koiran elämään
Silmäsairauden vaikutus koiran jokapäiväiseen elämään on joko näkökykyä heikentävä, kipua/epämukavuutta aiheuttava tai jopa sokeuttava. Vaikka sokeakin koira pärjää normaaliarjessa, ovat silmäongelmat ikävämpiä näkökyvyn avulla ajavalle koiralle, joka käyttää näköaistiaan myös normaaliarjessa enemmän kuin muuntyyppiset koirat.
Whippeteille spesifisiä silmäsairauksien geenitestejä ei toistaiseksi ole.
ECVO (European College of Veterinary Ophthalmologists) antaa koiranomistajille ja -kasvattajille neuvoja silmäsairauksien merkityksellisyydestä koiralle ja jalostukselle. Jalostusvalinnoilla tulee pyrkiä estämään/vähentämään ainakin vakavien, näköä uhkaavien ja/tai kipua tai leikkaushoitoa/jatkuvaa lääkitystarvetta aiheuttavien sairauksien ilmeneminen.
ECVO:n antamat jalostussuositukset liittyvät silmän terveyteen. Jalostusvalintoja tehtäessä on etenkin lievempien silmäsairauksien kohdalla otettava huomioon myös rodussa esiintyvät muut sairaudet.
Jotta tietoa perinnöllisten silmäsairauksien esiintymisestä ja mahdollisesti periytymismallista saataisiin, suosittaa ECVO silmätarkastusten tekemistä seuraavasti: jalostukseen käytettävät koirat vuosittain, muut 3-4 kertaa koiran elämän aikana, esim. 1, 3, 6 ja 9 -vuotiaana.
Lasiaisen rappeuma (vitreous degeneraatio)
Lasiaisen rappeumaa tavataan mm. italianvinttikoiralla, whippetillä ja monilla pienillä roduilla. Lasiainen on normaalisti geelimäinen rakenne, jossa iän myötä hiljalleen tapahtuu vettymistä ja tiivistymien muodostumista. Sairautena rappeumaa pidetään silloin kun se tapahtuu epänormaalin nuorena ja nopeasti. Lasiaisvuoto tarkoittaa rappeutuneen lasiaisen vuotoa etukammioon.
Pitkälle edenneeseen rappeumaan voi liittyä mm. verkkokalvon irtoamisriski. Raja normaalin ja sairaalloisen rappeuman välillä on jossain määrin häilyvä eikä sairauden periytymismallia ole voitu vahvistaa. Sairaita yksilöitä voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen (kumppani mielellään terve).
Perinnöllinen harmaakaihi eli katarakta
Perinnöllinen harmaakaihi (ent. hereditäärinen katarakta, HC) samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Useimpien muotojen periytymismallia ei vielä tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Edennyt kaihi aiheuttaa silmän sisäistä suonikalvontulehdusta ja siten voi aiheuttaa kipua.
Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei-perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta katraktasta on sokeritautiin liittyvä, usein hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä diabeettinen katarakta.
Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi (ei luokitella kaihiksi) on normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin tiivistyessään muuttuu ’opaalinharmaaksi'. Muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta näkökykyyn.
Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomenetelmällä.
Perinnöllinen kaihi -diagnoosin saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Poikkeuksena ovat perinnölliseksi todetut ja oletetut muut vähämerkitykselliset linssin kaihimuutokset. Koiria, joilla näitä ilmenee, saa käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa.
Retinan dysplasia (RD), verkkokalvon kehityshäiriö
Verkkokalvon kehityshäiriö (retinal dysplasia, RD) jaetaan kolmeen muotoon. Lievimmässä, multifokaalissa RD:ssä (mRD) muutokset ovat pieniä, yksittäisiä tai lukuisia poimuja verkkokalvolla. Muutokset pysyvät yleensä ennallaan ja niiden merkitys koiralle on hyvin vähäinen. mRD -koiria voi käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa.
Geograafisessa RD:ssä (gRD) muutos on laajempi ja yleensä melko keskellä silmänpohjaa, jolloin sillä voi olla vaikutusta näkökykyyn. Muutokseen liittyy myös paikallista verkkokalvon ohentumista ja joskus myös irtaumaa. ECVO:n suositusten mukaan gRD:n tulisi sulkea koira jalostuksesta ainakin seuraavilla roduilla: samojedinkoira, labradorinnoutaja ja englanninspringerspanieli. Näillä roduilla muutoksiin saattaa liittyä merkittävää näkökyvyn heikkenemistä. Kennelliitto suosittelee, että gRD-koiria käytetään jalostukseen vain terveen parituskumppanin kanssa.
Vakavin muoto (ns. totaali RD, tRD) on onneksi harvinaisin. Siinä verkkokalvon kehitys on jäänyt merkittävästi kesken eikä se ole kiinnittynyt normaaliin paikkaansa. Silmä on sokea ja siinä on usein muitakin kehityshäiriöitä. tRD -koiria ei pidä käyttää jalostukseen. Eri muodoilla (mRD, gRD ja tRD) ei toistaiseksi ole todistettu olevan geneettistä yhteyttä
Distichiasis/Ektooppinen cilia, ylimääräiset ripset
Ylimääräisten ripsien (distichiasis ja ektooppinen cilia, Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) karvatuppi sijaitsee luomirauhasessa tai sen vieressä. Distichiasiksessa, joka on näistä lievempi, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vastoin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita. Ripsiä voi irrota ja kasvaa takaisin karvan vaihtumisen yhteydessä.
Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita.
Hoitona on tarvittaessa ripsien nyppiminen (ripset kasvavat takaisin) tai karvatuppien tuhoaminen joko polttamalla tai jäädyttämällä (distichiasis) tai ripsen ja karvatupen poistaminen kirurgisesti (ektooppinen cilia). Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen, mutta mieluiten terveen kumppanin kanssa. Vakavia tapauksia (ektooppinen cilia ja selkeitä oireita aiheuttavat distichiat) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen.
Kuivasilmäisyys (keratokonjunktivitis sicca, KCS)
Keratokonjunktivitis sicca (KCS) eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus, jossa kyynelnesteen tuotto vähenee osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja sidekalvon tulehdusta, kipua ja näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvomuutosten takia.
Kuivasilmäisyyttä esiintyy erityisesti kääpiöroduilla. Kuivasilmäisyyden syynä voivat olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm. eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Perinnölliseksi oletetut paikalliset tiettyyn kudostyyppiin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.
Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee tai ”vinkkaa” silmää. Sarveiskalvo voi samentua, verisuonittua ja pigmentoitua aiheuttaen näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias.
Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei pidä käyttää jalostukseen.
Iris hypoplasia (iris coloboma)
Iris hypoplasia on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Kehityshäiriö voi olla asteeltaan lievä (iris hypoplasia), jolloin tyypillisesti mustuaisen reunassa iris on normaalia ohuempaa tai se voi olla asteeltaan vakava (iris coloboma), jolloin iriksessä on selvä reikä / puutosalue ja pupillin muoto on epäsymmetrinen eikä pupilli supistu symmetrisesti. Kehityshäiriöön voi liittyä myös silmän muiden osien kehityshäiriöitä.
Lieväasteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa. Vakava-asteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Pienisilmäisyys (mikro-ophthalmia + multiple ocular anomalies, M + MOA)
Mikro-oftalmia eli pienisilmäisyys on perinnölliseksi oletettu silmäsairaus, jossa silmä on puutteellisesti kehittynyt. Silmä on kooltaan normaalia pienempi.
Sairauteen voi liittyä silmän muiden osien kehityshäiriöitä (multiple ocular anomalies), minkä takia silmä voi olla sokea tai huonosti näkevä.
Mikro-oftalmia ja / tai moa -diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen
Linssiluksaatio
Primaarissa linssiluksaatiossa linssin kiinnityssäikeet rappeutuvat ja linssi vähitellen irtoaa paikaltaan. Linssin luksoituminen silmän etukammioon aiheuttaa myös silmänpaineen nousua, joka uhkaa näkökykyä nopeasti. Tila on kivulias ja vaatii hoidoksi usein linssin kirurgisen poiston.
Sairaus on perinnöllinen mm. monilla pienillä terriereillä, joilla siihen on olemassa geenitesti. Sairasta koiraa, sen vanhempia ja jälkeläisiä, ei pääsääntöisesti pidä käyttää jalostukseen.
Etenevä verkkokalvon surkastuma (progressiivinen retina atrofia, PRA)
PRA (progressiivinen retina atrofia) eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen.
Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy epänormaaliin näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua.
Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujenkin surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen pupilliin.
PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokea koira voi pärjätä erittäin hyvin. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia.
PRA-sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Geenitestillä kantajaksi todettua koiraa voidaan käyttää jalostukseen geneettisesti terveen kumppanin kanssa.
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous)
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) tarkoittaa linssiä ympäröivän verisuonituksen ja/tai alkulasiaisen liiallista kasvua sikiönkehityksen alussa ja vajavaista surkastumista syntymän aikoihin/sen jälkeen. Seurauksena on eriasteisia samentumia linssin takana sekä mahdollisesti myös linssin epämuotoisuutta.
Muutokset on jaettu kuuteen vakavuusasteeseen, joista lievin (aste 1) on onneksi yleisin. Siinä linssin takapinnalla on pieniä pistemäisiä (ei paljain silmin nähtäviä) pigmenttipisteitä / sidekudosplakkeja, joista ei koiralle ole haittaa. Vakavammissa muodoissa (2-6) sidekudosplakki on laajempi (aste 2) ja siihen voi liittyä aktiivista verisuonitusta (aste 3) sekä linssin epämuotoisuutta (asteet 4-6). Vakavampiin asteisiin saattaa liittyä toissijaisia kaihimuutoksia ja nämä yhdessä voivat aiheuttaa merkittävää näköhaittaa ja silmän tulehdusta ja kipua.
Koiria joilla on 1. asteen muutoksia, voidaan käyttää jalostukseen, mutta kumppanilla ei pidä olla samaa diagnoosia. Vakavampia muotoja (aste 2-6) ei pidä käyttää jalostukseen.
PPM (persistent pupillary membranes)
PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Tavallisimmin jäänteet ovat harmittomia lankamaisia rihmoja värikalvon pinnalla (iris-iris PPM). Osaa iris-iris PPM -rihmoista voi olla vaikea havaita mustuaisen eli pupillin laajentamisen jälkeen, koska ne “piiloutuvat” värikalvon poimuihin.
Vakavissa tapauksissa (iris-linssi PPM, iris-kornea PPM) jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, jolloin ne voivat vaikuttaa pupillin toimintaan ja näkökykyyn.
Lieviä tapauksia (iris-iris PPM) voi käyttää jalostukseen. Vakavia tapauksia (linssin etupinnan / sarveiskalvon sisäpinnan muutoksia) ei pidä käyttää jalostukseen.
Puutteellinen kyynelkanavan aukko
Puutteellisesti kehittynyt kyynelkanavan aukko aiheuttaa kyynelvuotoa ja altistaa alueen ihotulehduksille.
Punktaatti keratiitti
Punktaatti keratiitti on sarveiskalvon pistemäinen haavauttava tulehdus. Kyseessä on immuunivälitteinen perinnöllinen krooninen sairaus. Hoitona on usein elinikäinen paikallishoito (silmätipat / -voiteet).
Punktaatti keratiitti -diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Iriskysta
Iiriskystien taustalla on usein synnynnäinen kehityshäiriö. Kystat ovat usein eriasteisesti pigmentoituneita harsomaisia sileäpintaisia rakkuloita. Mustuaisen eli pupillin reunassa ja vapaana etukammiossa olevat kystat on helpohko havaita paljain silmin, mutta iiriksen takana olevat kystat paljastuvat yleensä vasta pupillin laajennuksen jälkeen tehdyssä tutkimuksessa. Kystat ovat usein harmittomia, mutta isot kystat voivat mahdollisesti aiheuttaa näköhaittaa, estää pupillin toimintaa tai haitata silmänsisäisen nesteen ulosvirtausta ja aiheuttaa siten silmänpaineen nousua.
Haittaa aiheuttavia kystia voidaan tarvittaessa puhkaista joko laserilla tai pienellä neulalla. Iriskystadiagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa.
Rotukohtaiset verkkokalvon muutokset (nk. retinopatiat)
Retinopatiat ovat usein paikallisia ja ei-eteneviä tai hitaasti eteneviä perinnölliseksi oletettuja silmän verkkokalvon sairauksia, joissa verkkokalvo paikallisesti tai laajemmin normaalista poikkeava. Muutokset ovat varsinkin alkuun tyypillisesti eriasteisia eri silmissä.
Retinopatia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen (ECVO).
Atresia Punctae, puutteellinen kyynelkanavan aukko
Atresia punctae on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa ala- ja / tai yläluomen kyynelkanavan aukko puuttuu tai on selvästi normaalia pienempi. Tyypillinen oire on normaalia runsaampi kyynelehtiminen. Hoitona on tarvittaessa aukon kirurginen avaus.
Atresia punctae -diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa.
Sarveiskalvon dystrofia
Sarveiskalvon dystrofiaa eli aineenvaihduntahäiriötä on kolmea eri muotoa (epiteliaalinen eli pintakerroksen, stromaalinen eli keskikerroksen ja endoteliaalinen eli sisäkerroksen muutos), joista yleisimmässä eli epiteliaalisessa dystrofiassa on kyseessä molemmissa silmissä ilmenevä rasvakertymä sarveiskalvon pintaosassa.
Vaiva on todettu perinnölliseksi mm. beaglellä, cavalierilla ja siperianhuskylla, mutta sitä nähdään satunnaisesti myös muissa roduissa. Se ilmenee yleensä keski-ikään mennessä, on paljain silmin havaittavissa, mutta aiheuttaa vain harvoin koiralle näkö- tai muita ongelmia. Ruokinta ja hormonaaliset tekijät saattavat osaltaan vaikuttaa vaivan ilmenemiseen.
Pinnallinen dystrofia ja usein myös stromaalinen dystrofia ovat koiran elämän kannalta useimmiten vähämerkityksillisiä. Etenkin roduissa, joissa sitä ei ole oletettu perinnölliseksi ongelmaksi, sarveiskalvon dystrofiaa sairastavia koiria voidaan käyttää jalostukseen.
Endoteliaalinen dystrofia ilmenee usein vanhemmalla iällä. Vaiva johtaa usein sarveiskalvon täydelliseen samentumiseen ja pahimmillaan sen kivuliaaseen haavautumiseen. Endoteeli dystrofia -sairasta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Pektinaattiligamenttidysplasia
Silmän värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsee nk etukammiokulma. Etukammiokulman syvennyksessä on kampamainen rakenne, jota kutsutaan pektinaattiligamentiksi. Silmän sisäisen nesteen eli kammionesteen tulisi virrata vaivatta pektinaattiligamentin läpi.
Pektinaattiligamenttidysplasia on synnynnäinen ja usein iän myötä paheneva pektinaattiligamentin ja etukammiokulman kehityshäiriö, jossa ligamentin kampamaiset osat ovat paksuuntuneet (fibrae latae) ja / tai pektinaattiligamentti muodostaa normaalin kampamaisen rakenteen sijasta paikallisesti tai laajemmin yhtenäisiä kudoslevyjä (laminae). Etukammiokulma voi olla hyvin matala tai sulkeutunut (occlusio). Edellämainitut muutokset voivat estää silmän sisäisen nesteen normaalin virtauksen, jolloin silmänpaine nousee ja kehittyy primaari glaukooma eli silmänpainetauti. Mitä vakavammat muutokset etukammiokulmassa on, sitä todennäköisemmin yksilö sairastuu jossain elämän vaiheessa glaukoomaan.
Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopia on kivuton toimenpide, joka voidaan tehdä potilaalle yleensä ilman rauhoitusta.
Fibrae latae ja lamina -diagnoosin saaneita yksilöitä voi käyttää perustellusta syystä jalostukseen. Occlusio-diagnoosin saaneita yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen.
Arvio silmäsairauksien esiintymistiheydestä rodussa vuoden 2018 kyselyn perusteella
Whippet-Harrastajat ry:n terveyskyselyssä (2018) silmäsairaita koiria oli 26 kpl (6,1 %). Koirat olivat sairastuneet tai niillä oli alettu epäillä silmäsairautta keskimäärin 5v 10kk iässä. 13 koiralla (3% kaikista koirista) oli muita silmiin liittyviä ongelmia, joita ei aiemmin kysytty ja näitä olivat: silmien vuoto (3 kpl), pupillien toimintahäiriöt (2), silmänpaineongelmat (2), ikääntymiseen liittyvät muutokset (2), iriitti (1), kuivat silmät (1), epäily alkavasta sarveiskalvon irtaumasta (1) ja karsastus (1).
Silmäsairauksien vaikutus koiran elämään
Silmäsairauden vaikutus koiran jokapäiväiseen elämään on joko näkökykyä heikentävä, kipua/epämukavuutta aiheuttava tai jopa sokeuttava. Vaikka sokeakin koira pärjää normaaliarjessa, ovat silmäongelmat ikävämpiä näkökyvyn avulla ajavalle koiralle, joka käyttää näköaistiaan myös normaaliarjessa enemmän kuin muuntyyppiset koirat.
Whippeteille spesifisiä silmäsairauksien geenitestejä ei toistaiseksi ole.
LUUSTOSAIRAUDET
Perinnölliset selkämuutokset, joista whippetille on mahdollista saada Kennelliiton antama terveystutkimuslausunto, on spondyloosi (SP), välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) ja nikamaepämuodostumat (VA). Whippet ei rotuna kärsi perinnöllisistä lonkka- ta kyynärvioista.
Spondyloosi (spondylosis deformans, SP)
Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Sitä kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta sitä voidaan todeta jo nuorilla koirilla. Spondyloosi on todettu perinnölliseksi sairaudeksi, joten sitä voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla. Spondyloosi on etenevä sairaus, joten puhdas selkä tai vain lievät muutokset vanhemmalla koiralla on jalostuksellisesti erittäin merkittävä löydös.
Selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevanasteisia oireita kuten jäykkyyttä, ontumista, epämääräisiä selkäkipuja ja hyppäämishaluttomuutta. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella – toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi. Ventraalinen eli nikamien alapuolelle muodostuva siltamuodostus jäykistää selkää rasittaen viereisiä nikamavälejä. Harvinaisempi lateraalinen, eli nikamien sivuille muodostuva spondyloosi, voi painaa hermojuuria ja aiheuttaa koiralle rajujakin oireita, kuten virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä tai halvausoireita. Spondyloosia sairastavien koirien oireilu vaihtelee voimakkaasti yksilöittäin.
Spondyloosin periytymismekanismia ei tarkkaan tiedetä, joten voidaan noudattaa yleistä vastaavanlaisten sairauksien jalostuksesta annettua suositusta: käytettäessä spondyloosia sairastavaa koiraa pyritään etsimään sille partneri, joka on spondyloosivapaa (SP0) tai jolla on vain lieviä muutoksia. Nuoren, keskivaikeaa (SP3) spondyloosia sairastavan koiran jalostuskäyttöä tulee harkita tarkkaan ja vaikeaa (SP4) spondyloosia sairastavat yksilöt tulisi sulkea pois jalostuksesta. Sukua tulee katsoa laajemminkin eli myös vanhempien ja pentuesisarusten lausunnot kannattaa huomioida koiran perimän ja ilmiasun vaikutuksen arvioimiseksi.
Spondyloosilausunnon voi saada 24 kuukautta (2v) vanha koira.
Spondyloosin arvostelussa käytettävä asteikko 01.06.2013 alkaen:
- SP0, puhdas, ei muutoksia
- SP1, lievä, todetaan < 3 mm piikkejä korkeintaan 4 nikamavälissä tai > 3 mm piikkejä korkeintaan 3 nikamavälissä tai saareke korkeintaan 2 nikamavälissä.
- SP2, selkeä, todetaan silloittuma (täysi tai vajaa) korkeintaan 2 nikamavälissä ja/tai suuria saarekkeita korkeintaan 2 nikamavälissä.
- SP3, keskivaikea, todetaan silloittumia (täysiä tai vajaita) ja/tai suuria saarekkeita 3–7 nikamavälissä.
- SP4, vaikea, edellisiä vakavammat muutokset
Lausunnossa otetaan huomioon kaikki rintanikamat (1–13) sekä lannenikamat (1–7) ja ristiluu.
Tätä asteikkoa noudatetaan 2 ikävuodesta koiran 5 ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5–7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8- vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa. Kuitenkin jos vanhallakin koiralla on silloittumaa, ei se voi saada SP0 lausuntoa.
On tärkeää muistaa, että selkänikamissa voi olla paljon muitakin sairauksia kuin spondyloosi, joten spondyloosipuhdas (SP0) selkä ei aina ole sama kuin terve selkä. Välimuotoiset nikamat erityisesti lannerangan lopun ja ristiselän välissä (L7–S) ovat melko yleisiä ja altistavat ristiselän kivuille tai toimintahäiriöille usein jopa enemmän kuin spondyloosi.
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV)
Välimuotoinen lanne-ristinikama on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Välimuotoinen nikama voi olla viimeinen lannenikama (L7), jolloin puhutaan sakralisaatiosta tai ensimmäinen ristiluun nikama (S1), jolloin puhutaan lumbalisaatiosta. Muutos voi olla symmetrinen eli samanlainen oikealla ja vasemmalla puolella tai epäsymmetrinen, jolloin selällään otetussa röntgenkuvassa nähdään puoliero. Diagnoosi tehdään usein lonkkakuvasta, josta voidaan nähdä koiran ristiluu ja lanne-ristiluuliitos yhdestä suunnasta (”ylhäältäpäin”). Joillain koirilla lannenikamien lukumäärä on poikkeava, normaalin 7 nikaman sijaan näillä koirilla on 8 (L8) tai 6 (L6) lannenikamaa. L8 eli lumbarisaatio tarkoittaa että ristiluun 1. nikama on muodoltaan lannenikama ja L6 (sakralisaatio) tarkoittaa, että 7. lannenikama on muodoltaan ristinikama. Tämä on yksi LTV:n muoto ja se toteamiseen tarvitaan sekä rinta- ja lannerangan sivusuunnassa otetut röntgenkuvat. Lannerankakuvassa tulee näkyä koko ristiluun alue.
LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma.
LTV:stä voi saada lausunnon 12 kuukautta (1v) täyttänyt koira.
LTV:n arvostelussa käytetty asteikko:
- LTV0 - Ei muutoksia
- LTV1 - Jakautunut ristiluun keskiharjanne (S1-S2)
- LTV2 - Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama
- LTV3 - Epäsymmetrinen lanne-ristinikama
- LTV4 - 6 tai 8 lannenikamaa
LTV-muutosten yleisyydestä eri roduissa ei juurikaan ole vielä tietoa. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1–LTV4 -tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0-koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa.
Nikamaepämuodostumat (vertebral anomaly, VA)
Selkärangan nikamien epämuodostumia esiintyy useilla koiraroduilla. Kipuja tai neurologisia ongelmia esiintyy, jos epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä. Tällainen selkä on myös normaalia alttiimpi tapaturmille.
Whippeteillä on todettu nikamaepämodostumista erityisesti blokkinikamia. Kyseessä on sikiökauden aikainen jakautumishäiriö, jossa kaksi tai useampi nikama jäävät kiinni toisiinsa. Niiden väleissä voi olla välilevyt. Yleisimmin blokkinikama on kaularangassa. Ne voivat olla oireeton sivulöydös, mutta saattavat kuormittaa viereisiä nikamia ja altistaa välilevynpullistumille.
Nikamien epämuodostumista voi saada lausunnon 12 kuukautta (1v) täyttänyt koira.
Nikamien epämuodostumien arvostelussa käytetty asteikko:
- VA0 - normaali, ei muutoksia
- VA1 - lievä, 1-2 epämuodostunutta nikamaa
- VA2 - selkeä, 3-4 epämuodostunutta nikamaa
- VA3 - keskivaikea, 5-9 epämuodostunutta nikamaa
- VA4 - vaikea, ≥10 epämuodostunutta nikamaa
Joillakin koirilla voi olla nikamissa hyvin lieviä poikkeamia normaalista. Tällöin koira saa tuloksen VA0 (normaali), mutta lausunnon lisätietoihin merkitään VA-rajatapaus. Myös tällaisten muutosten lukumäärä näkyy koiran tiedoissa KoiraNetissä. Yleisin tällainen muutos on viimeisen rintanikaman vaillinaisesti kehittynyt kylkiluupari.
Arvio selkäsairauksien esiintymistiheydestä rodussa vuoden 2018 kyselyn perusteella.
Whippet-Harrastajien luonne- ja terveyskyselyssä 2018 mainittiin 8 (15,1%) whippetin 53:sta kuolleen selkäperäisen syyn vuoksi keskimäärin 8v 7kk iässä. KoiraNetin kuolinsyytilastojen mukaan selkäsairauden vuoksi lopetettujen koirien määrä on 24 kpl ja näiden keskimääräinen elinikä on ollut 9v 2 kk. Whippet-Harrastajien kyselyssä vastanneista 423 whippetistä 124 eri koiran luustoa oli tutkittu epävirallisesti joiltain osin ja 21 koiralla oli näissä tutkimuksissa poikkeavia selkälöydöksiä: LTV1 (11), LTV4 (5), spondyloosi (2), LTV-muutos ja välilevytyrä (2) ja lannerangan välilevyrappeumamuutoksia (1).
Kyselyn vastanneiden koirien virallisesti tutkituista LTV-muutoksista oireettomia löydöksiä oli 31 kpl ja oireilevia 9 kpl. 3 kpl ei osannut sanoa, onko LTV-muutoksesta ilmennyt oireita. VA-muutoksista oireettomia 3 kpl ja oireilevia 2 kpl. Nikamaepämuodostumiin liittyen vastauksissa ilmeni 5 kpl häntämutkaa ja 6 kpl spondyloosia.
Vastanneista koirista 69 kpl (16,3 %) jumiutui helposti vastaajan mukaan. Helposti jumiutuvan koiran jumien tyypilliset sijaintipaikat: Ristiselän alue 52 kpl, Selkälihakset 42 kpl, Niska 23 kpl, Lavat 18 kpl, Lantio 2 kpl, muu kuin selän alue 28 kpl.
Muissa maissa whippettien selkäkuvaus ei ole vielä yleistynyt, joten tietoa tilanteesta ei ole. Ruotsissa Agrian julkaisussa whippettien eläinlääkärikäyntien yleisimmistä syistä 2006-2011 välilevy- /nikamavaivat olivat sijalla 17/24. Norjan whippettien terveyskyselyssä 2015 spondyloosia tavattiin 406 koirasta 3:lla.
Vuodesta 2014 lähtien LTV:n ja VA:n osalta on myös voinut saada virallisen lausunnon Kennelliitolta ja whippetejä on alettu kuvata sen jälkeen koko ajan enenevissä määrin ja vuodesta 2017 lähtien rotujärjestö on maksanut selkäkannustetta.
2014-2018 valtaosalla selkäkuvatuista whippeteistä on lausuttu LTV, VA sekä SP, osittain kuvattuja (LTV + SP, LTV + VA tai pelkkä LTV) on tarkasteluaikana ollut 34 kpl. Kokonaan nollaksi (LTV0 + VA0 ja/tai SP0) lausuttuja on 64 kpl (35,2 %), joista 52 kpl on lausuttu kaikkien kolmen selkämuutoksen osalta ja 12 kpl on lausuttu osittain.
Whippet-Harrastajat käynnisti vuoden 2018 alussa määräajattoman selkäkuvatuille whippeteille suunnatun oirekyselyn, johon tuli 184 vastausta vuoden 2018 loppuun mennessä. Kyselyyn voivat vastata sekä virallisesti että epävirallisesti kuvattujen koirien omistajat. Ainoastaan 31 koiraa (21,1 %) oli kuvattu oirehdinnan vuoksi ja näiden kuvaustulokset olivat: LTV0 6 kpl, LTV1 9 kpl, LTV2 3kpl, LTV3 2 kpl, LTV4 1 kpl, VA0 16 kpl, VA1 3 kpl, SP0 18 kpl, SP1 1 kpl, ei löydöksiä (epävirallinen) 2 kpl ja löydöksiä (epävirallinen) 9 kpl. Epäviralliset kuvauslöydökset: LTV1 (1), LTV4 (4), Lieviä päätelevymuutoksia neljässä nikamavälissä (1), OCD lannerangassa (1), lievä välilevynpullistuma (1), selän viimeiset nikamat vinot (1), stenoosinkaltainen massa ltv-alueella (1), luutumista hännän nikamissa (1), spondyloosi (1), vinolantio (1), välilevynrappeuma (2), epäsymmetrinen lanneristinikama/LTV3 (1), välilevytyrä (1), iän tuomaa rappeumaa (1). Moni vastanneista ei osannut tarkasti sanoa oireiden alkamisikää ja osalla oireita oli ollut aina. Oireiden alkamisen ikä oli keskimäärin noin 5 vuotta. Nuorimman koiran oireet olivat alkaneet alle vuoden ikäisenä ja vanhimman 10-vuotiaana.
Neljä vastaajista (5,1 %: epävirallinen LTV3 2 kpl, LTV2 1 kpl, LTV3 1 kpl, VA1 1 kpl, SP0 1 kpl) ilmoitti, että oireet alkoivat kuvaamisen jälkeen, 5 vastaajaa (6,3 %: LTV1 4 kpl, LTV3 1 kpl, VA0 3, SP0 5 kpl) valitsi vaihtoehdon ”ehkä” ja kaksi vastaajaa (2,5 %: LTV1 1 kpl, LTV4 1 kpl, VA0 1 kpl, SP0 1 kpl) ei osannut sanoa, onko koira alkanut oireilla kuvaamisen jälkeen vai ei. Näiden koirien osalta oireiden alkamisikä oli 5 v 2 kk, joka on yhdenmukainen oireilun vuoksi kuvattujen oireiden alkamisiän kanssa.
Selkäsairauksiin suhtautuminen jalostuksessa
Whippet-Harrastajat noudattaa Suomen Kennelliiton selkäohjetta muilta osin, mutta kahden LTV1-tuloksen saaneen koiran yhdistelmä hyväksytään pentupalstalle suoraan ilman poikkeuslupaa.
Selkäsairauksien vastustamiseksi Whippet-Harrastajat on vuonna 2017 ottanut käyttöön kannusteen, jolla korvataan osa selän röntgenkuvauksen kuluista. Tuki on voimassa takautuvasti 1.1.2017 jälkeen tehdyille kuvauksille. Koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 2-vuotias (spondyloosilausunnon alaikäraja), jotta kannusteraha voidaan myöntää.
1.1.2019 alkaen maksetaan kannusterahaa Kennelliitossa virallisesti lausutuista LTV & SP & VA (välimuotoinen lanneristinikama & spondyloosi & nikamien epämuotoisuus) kuvista.
Tukiraha maksetaan anojan tilille, kun hän toimittaa lausunnosta täydellisen kopion jalostustoimikunnalle rotujärjestön käyttöön ja mahdolliset lisätiedot julkaistavaksi terveystaulukossa.
Ajankohtainen tieto Whippet-Harrastajat ry:n antamasta kannusterahasta löytyy TÄÄLTÄ.
Lisäksi rotujärjestöllä on selkäkuvatuille whippeteille tarkoitettu selkäoirekysely sekä selkäänsä oireileville whippeteille tarkoitettu kysely TÄÄLLÄ.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana.
Lonkkanivelen löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja yleensä kipukin helpottaa tässä iässä.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen.
Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä.
Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä ja oireilu laitetaankin usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen.
Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja, kuten esimerkiksi lantion häpyluun lämpöluudutus, on myös olemassa. Huomioithan, että kirurgisesti hoidettua koiraa ei saa käyttää jalostukseen ja se tulisi siirtää jalostuskieltoon.
Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla lonkkien röntgenkuvaukseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuva jalostusvalinta johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista eikä lonkkavikaisia koiria käytetä. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Lue lisää rotujen edistymisestä lonkkavian vastustamisessa.
Whippet ei rotuna kärsi lonkkaviasta. KoiraNetin mukaan vuosien 2018 - 2022 välisenä aikana virallisen lonkkalausunnon on saanut yhteensä 239 koiraa, näistä 179 koiralla (75%) on A tulos (ei muutoksia), 48 koiralla (20%) B tulos (lähes normaali/rajatapaus) ja 12 koiralla (5%) C tulos (lievä dysplasia). Yhdelläkään koiralla ei ole todettu D:n (kohtalainen/keskivaikea dysplasia) tai E:n lonkkia (vaikea dysplasia).
Kyynärnivelen kasvuhäiriö
Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.
Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen, että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.
Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat kasvuhäiriön seurauksena kehittyneestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.
Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana yleensä nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy usein jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä.
Suomessa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu pääasiassa nivelrikon merkkeihin, mutta myös muut kasvuhäiriöön viittaavat röntgenlöydökset huomioidaan.
Whippet ei rotuna kärsi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä. KoiraNetin mukaan vuosien 2018 - 2022 välisenä aikana virallisen kyynärlausunnon on saanut yhteensä 214 koiraa, näistä 209 koiralla (98%) on 0 tulos (ei muutoksia), 4 koiralla (2%) 1 tulos (lievät muutokset) ja 1 koiralla 2 tulos (kohtalaiset muutokset). Yhdelläkään koiralla ei ole todettu 3 kyynäriä (voimakkaat muutokset).
EPILEPSIA
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä.
Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5-vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. sillä samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muutkin sairaudet kuin epilepsia. Diagnoosia varten koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, sairastaa koira mitä todennäköisimmin epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan.
Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta.
Whippeteistä on otettu runsaasti verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, mutta whippetien epilepsiageeniä ei ole löydetty.
Whippetien epilepsiageeniin liittyen on tehty tutkimus vuonna 2014: Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma: Whippetien idiopaattisen epilepsian kohtauskuva, perinnöllisyys ja ehdokasgeenin tutkiminen.
Tutkimuksen kokeellinen osuus koostuu kolmesta erilaisesta osa-alueesta: kyselytutkimus, sukupuun arviointi sekä ehdokasgeenitutkimus. Yhdeksi mahdolliseksi whippetien idiopaattisen epilepsian periytymismalliksi arvioitiin sukupuun perusteella X-kromosomaalinen väistyvä periytyminen tai periytyminen voi mahdollisesti olla myös monitekijäistä, kuten monella muulla rodulla on todettu.
Koska whippetien kohtaukset jakautuivat selkeästi kahteen eri kategoriaan, on sekin mahdollista, että epilepsian taustalla olisi kaksi geneettisesti täysin erilaista tautia. Whippetien idiopaattista epilepsiaa aiheuttavan geenin tai geenien löytämiseksi vaaditaan vielä lisätutkimuksia, esimerkiksi koko perimänlaajuista kartoitusta.
Epilepsian vaikutus koiran elämään ja harrastuksiin
Epilepsia aiheuttaa vakavan hyvinvointiongelman koiralle ja epilepsiakohtaus voi olla jopa tappava. Epilepsiakohtauksen todennäköisyys kasvaa koiraa stressatessa ja mm. epileptikkokoiran vapaana juokseminen voi lisätä kohtausriskiä. Whippet on myös voimakkaasti omistajaansa kiintyvä rotu, jolloin omistajan käytös- tai päivärytmimuutokset aiheuttavat stressiä. Epilepsialääkitykset auttavat vaihtelevasti ja vaativat omistajalta sitoutumista.
Epileptikko ei voi kohonneen kohtausriskin vuoksi osallistua kokeisiin tai näyttelyihin eikä positiivistakaan stressiä aiheuttaviin harrastuksiin.
Arvio epilepsian esiintymistiheydestä rodussa vuoden 2018 tehdyn kyselynperusteella.
Whippet-Harrastajat ry:n tekemässä vuoden 2018 luonne- ja terveyskyselyssä seitsemän (7) koiraa oli saanut kertaluontoisen epileptistyyppisen kohtauksen. Neljä (4) koiraa oli saanut useamman epileptistyyppisen kohtauksen. Neljällä (4) koiralla on diagnosoitu epilepsia. Kahdeksan (8) koiran kohdalla kohtauksen syy ei selvinnyt. Lopuilla kolmella koiralla syyksi epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa, stressiä ja lääkeaineallergiaa tai lääkkeen sivuvaikutusta. Erilaisiksi kohtausoireiksi mainittiin kävelykyvyn ja koordinaation ongelmat (5), poissaolevuus (4), tärinä (4), kaatuminen (4), tajuttomuus (1) ja pidätyskyvyttömyys (1). Kyselyyn osallistu yhteensä 423 koiraa.
The Kennel Club julkaisi terveyskyselyn vuonna 2014, johon kerättiin 707 elävän sekä 55 kuolleen whippetin terveystietoja. Yhden (1) koiran kuolinsyyksi oli ilmoitettu epilepsia. Kyseinen koira oli kuollut 10-vuotiaana. Yhdenkään elävän koiran (707 kpl) ei ilmoitettu sairastavan epilepsiaa.
Kansainvälisen Facebook-ryhmän “Whippet Health Issues” kyselyssä 47 henkilöä vastasi heidän koiransa sairastavan epilepsiaa.
MUUT NEUROLOGISET SAIRAUDET JA ONGELMAT
Välilevyn pullistumat
Ei-kondrodystrofisilla roduilla ilmenevät välilevytyrät ovat oletettavasti vanhenemiseen liittyvän rappeuman aiheuttamia, eivät kondrodystrofiaan liittyvien kalkkeumien. Alttiutta kaularangan välilevypullistumalle voidaan pitää tyypillisenä pitkäkaulaisen rodun edustajalle, joka liikkuu vanhanakin aktiivisesti (suullinen tiedonanto Pääkkönen Tarja, ELT, DiplECVN). Myös selkänikamien epämuodostumat altistavat välilevynpullistumille.
Koordinaatio- tai liikuntarajoitteinen koira ei voi elää normaalia elämää. Välilevynpullistumat aiheuttavat lisäksi kipua. Toipilasaika on usein pitkä ja vaatii fysioterapiaa. Neurologiset ongelmat vaativat usein kallista erikoisdiagnostiikkaa, johon kaikilla omistajilla ei ole mahdollisuutta
Aivo/keskushermoston verenkiertohäiriöt
Keskushermoston verenkiertohäiriöiden taustalla voivat olla sydän- ja verisuoniperäisten häiriöiden lisäksi tuntemattomasta syystä eli idiopaattisena esiintyvät oireet. Vestibulaarikohtaukset ilman sydänja verisuoniperäistä taustaa tulkitaan idiopaattisiksi.
Arvio muiden neurologisten sairauksien esiintymistiheydestä rodussa
Välilevyn pullistumia/tyriä on listattu Whippet-Harrastajat ry:n terveystaulukkoon 9kpl ja näistä 1 kpl varmistettu traumaperäiseksi. Cauda equina -syndroomaa on mainittu 2 kpl. Terveystaulukossa mainituista verenkiertohäiriöistä (2kpl) toiseen liittyi sydämen vajaatoiminta. Muita terveystaulukossa mainittuja neurologisia sairauksia (1-2 tapausta kutakin) ovat mm. bakteeriperäiset ja immuunivälitteiset aivokalvontulehdukset, hermoston kasvaimet ja muut tuntemattomasta syystä ilmenneet neurologiset oireet yksittäistapauksina.
Luonne- ja terveyskyselyssä 2018 mainittiin 4 whippetin 53:sta kuolleen hermoston sairauden vuoksi keskimäärin 9 v 1 kk iässä. Kyselyyn osallistuneista 423 koirasta välilevyn pullistuma oli diagnosoitu 8:lla, välilevyn pullistumaepäily oli 8:lla, pään tärinä 7:llä, halvaantuminen muun kuin loukkaantumisen seurauksena 1:llä, Cauda Equina -tyyppinen oireilu 1:llä, osittainen kasvohalvaus 1:llä ja takajalkojen heikkous 1:llä. Kokonaan tai osittain kuuroja koiria ei kyselyssä ollut lainkaan.
Kyselyssä vanhuuden myötä ilmenneitä hermostollisia oireita 133 koirasta ilmeni seuraavasti: heikentynyt kuulo 21:llä, heikentynyt näkö 17:llä, vanhan koiran vestibulaarioireet (itsestään ohimenevät tasapainohäiriöt) 7:llä, hermoston rappeuma 4:llä sekä dementia/muistihäiriöt 18:lla. Dementiaoireet olivat alkaneet keskimäärin 12-vuotiaana. Koirien oireiksi lueteltiin: ei tiedä missä on (4), unohtaa syöneensä (4), ajatuskatkoja (3), unohtaa mihin on menossa (3), eksyy/harhailee (3), vaikuttaa poissaolevalta (3), ei tunnista tuttuja ihmisiä (1), sisäsiisteyden ongelmat (1) ja vaeltelee öisin(1).
Neurologiset ongelmat muualla maailmassa
Ruotsissa Agrian julkaisussa whippettien eläinlääkärikäyntien yleisimmistä syistä vuosina 2006-2011 välilevy- /nikamavaivat olivat sijalla 17/24. Norjan whippettien terveyskyselyssä 2015 välilevyvaivoja tavattiin 406 koirasta 7:llä.
Iso-Britaniassa The Kennel Clubin vuoden 2014 terveyskartoituksessa 55 kuolleesta whippetistä 3 (5,45%) oli menehtynyt selkäydinongelman vuoksi. Aiemmin neurologiset ongelmat olivat Iso-Britanniassa whippetien 8. yleisin kuolinsyy (epileptiformiset kohtaukset; selkärankaongelmat; välilevyongelmat) 4,7 % ja 7. yleisin sairaus (välilevyongelmat kaularanka > määrittelemätön > lanneranka, epileptiformiset kohtaukset, meningiitti) 6,1 % (BSAVA 2004). Surveyn tilastoissa mainituissa neurologisia ongelmia oli 3,5 %:ia ja sairauksista 11,7 %. Alle 10-vuotiaista koirista neurologisia oireita sairastavia oli 1,7 % ja tämän ikäryhmän sairauksista 8,2 % oli neurologisia oireita. Kymmenen vuotta täyttäneillä koirilla vastaavat luvut olivat 9,8 % ja 16,2 %. USA:ssa OFAn tilastoissa degeneratiivinen myelopatia oli todettu 2/9 sairauden suhteen tutkitulla whippetillä (22,22%).
Neurologisiin sairauksiin suhtautuminen jalostuksessa
Jalostukseen tulisi käyttää vain kliinisesti terveitä koiria. Mikäli yhdistelmän suvuissa on esiintynyt neurologisia ongelmia yksittäistapauksia runsaammin, ei yhdistelmä ole suositeltava. Ikääntymisen myötä ilmenevien rauppeumasairauksien vastustamiseen jalostuksessa auttaa urosten jalostuskäyttö korkeassa iässä.
AUTOIMMUUNISAIRAUDET JA ALLERGIAT
Immuniteetti on geneettinen ominaisuus. Ikä, sukupuoli, hormonistatus, ruokinta ja ympäristö vaikuttavat siihen. Sukusiitos heikentää immuniteettia.
Autoimmuunisairauksien katsotaan liittyvän monimuotoisuuden heikkenemiseen. Immuniteetin heikkous altistaa myös infektiotaudeille.
Whippeteillä tiedetään esiintyvän allergioita, SLO:ta (”kynsisairaus”), demodikoosia ja hypotyreoosia sekä yksittäistapauksina muutamia muita immuniteettisairauksia kuten SLE, vaskuliitti, IBD, trombosytopenia, SRMA, niveltulehdukset ja IMHA.
Allergiat ja intoleranssi
Allergiaoireet johtuvat immuniteetin ylettömästä reaktiosta elimistön ulkopuoliselle harmittomalle aineelle. Intoleranssi sen sijaan ei liity immuunijärjestelmän toimintaan, vaan on ruuansulatuskanavan reaktio sopimattomaan ruokaan. Intoleranssin oireet ovat yleensä oksentelu ja ripuli. Hoito on sama sekä intoleranssiin että allergiaan: oireiden aiheuttajan välttäminen.
Ruoka-aineallergia on sairaus, jonka oireista, aiheuttajista ja hoidosta on paljon tutkimustuloksia, mutta itse sairastumisprosessia ei kaikilta osin vielä täysin tunneta. Koiran ruoka-aineallergia voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta yli kolmasosa potilaista sairastuu alle 1-vuotiaana. Jos koiralla ilmenee kutinaa alle puolen vuoden iässä, on todennäköisempää, että se johtuu ruoka-aineallergiasta kuin atopiasta. Ruoka-aineallergiaan sairastuvat yhtä lailla nartut ja urokset, steriloidut ja kastroidut kuin steriloimattomat ja kastroimattomat koirat.
Iho-oireet ovat ruoka-aineallergian tyypillisin oire. Kutina ja ihottuma voivat esiintyä kaikkialla koirassa tai rajoittua tiettyihin alueisiin. Tyypillisiä ihottuman esiintymäalueita ovat tassut, korvat, kuono, leuka, alavatsa ja peräaukon ympäristö. Korvatulehdukset, ihon punoitus ja kuiva, kutiava iho ovat mahdollisia ruoka-aineallergian oireita.
Koska koira raapii kutisevia alueita, niille voi allergisen reaktion lisäksi kehittyä sekundäärinen tulehdus ihon rikkoutuessa, kun bakteerit tai hiivat pääsevät lisääntymään vaurioituneella iholla. Ruoka-aineallergisilla koirilla on myös todettu suoliston toimintahäiriöitä enemmän verrattuna ei-allergisiin.
Sopivien testien puute hankaloittaa koiran ruoka-aineallergian diagnosointia, samoin sekundääriset tulehdukset ja puutteelliset tiedot koiran elinhistoriasta. Osalla ruoka-aineallergisista koirista taudinkuva on hyvin samankaltainen kuin atopiassa, ja joillakin koirilla sekä ruoka-aineet, että ympäristöallergeenit aiheuttavat oireita. Ihotestein ja vasta-ainemäärityksin ei voida erottaa ruoka-aineallergisia koiria terveistä koirista, vaan luotettavin tapa selvittää koiran ruoka-aineallergian aiheuttajat on eliminaatiodieetti.
Eliminaatiodieetti on aikaa vievä ja omistajan sitoutumista vaativa diagnosointikeino, mutta se on myös ainoa varma tapa tunnistaa koiran ruoka-aineallergia ja sen aiheuttajat.
Whippeteillä esiintyy jonkin verran diagnosoituja ruoka-aineallergioita ja epäilyjä niistä.
Kynsi- ja tassuongelmat
Koirien kynsi- ja tassuongelmat ovat yleisiä. Varsinkin Suomen sääolosuhteissa tassut joutuvat koville vaihtelevien säiden ja jalkakäytävien suolauksen ja hiekoituksen takia. Terveet tassut sietävät kulutusta ja kosteutta kuitenkin hämmästyttävän hyvin. Monet ihon sairaudet ja tassujen rakenteelliset ongelmat tai tuki- ja liikuntaelinsairaudet voivat kuitenkin muuttaa anturoiden kulumista sekä varpaanvälien ihon kuntoa ja altistaa ongelmille. Lisäksi varsinkin talvella kynnet kuluvat vähemmän ja tapahtuu enemmän liukastumisia, mikä altistaa kynsivammoille.
Anturat voivat joutua kovalle kulutukselle painavilla koirilla sekä käyttökoirilla, kuten metsästys- ja valjakkokoirilla. Terveen anturat kuitenkin mukautuvat hyvin muutoksiin, jos niillä on aikaa totutella siihen. Ongelmia ilmenee varsinkin silloin, jos kulutuksen muutos on nopeaa tai esimerkiksi pakkaseen tottumaton koira joutuu yhtäkkiä lumiseen, kylmään maastoon.
Jos koiralla esiintyy iho-ongelmia vain anturoissa, voi taustalla olla myös jokin immuunivälitteinen sairaus, sisäerityselinten sairaus tai kasvainsairaus sekä harvinaisena tarttuva tauti, kuten leishmania. Myös jotkin harvinaiset perinnölliset sairaudet altistavat anturaongelmille.
Immuunivälitteisiä sairauksia on mm. vaskuliitti, joka aiheuttaa pienten verisuonten seinämien tulehdusta ja vaikuttaa näin ääreisverenkiertoon. Muutokset näkyvät ensimmäiseksi tassuissa ja korvanlehdissä, joissa verenkierto on muuta ruumista huonompi.
Monilla koirilla nähdään muutoksia sekä varpaanvälien iholla että anturoissa ja tällöin taustalla on yleensä samat syyt kuin pododermatiitissa. Esimerkiksi tassun asentovirheet voivat aiheuttaa anturan hyperkeratoosia eli liikakasvua ja altistaa anturoiden halkeilemiselle. Allergisissa ihosairauksissa tassunpohjien kutina lisää tassujen nuolemista, mikä aiheuttaa myös anturamuutoksia.
Tavallisimmat kynsivaivat johtuvat traumasta. Varsinkin jäisillä alustoilla kynnet repeytyvät herkästi. Myös liian pitkät tai väärin kasvaneet kynnet repeävät tavallista helpommin.
Muut kuin traumasta johtuvat kynsivaivat voivat muuttaa kynnen muotoa tai väriä, hidastaa kynsien kasvua tai aiheuttaa kynsien epämuodostumista sekä haurastaa kynsiä, jolloin ne repeävät tavallista helpommin.
Tavallisesti kynsiongelmat johtuvat samoista syistä kuin pododermatiitti eli tassun ihotulehdus. Tällöin koiralla on muutoksia sekä tassun ihossa että kynsissä.
Jos oireita on pelkästään kynsissä mutta ei tassuissa, voi taustalla olla immuunivälitteinen sairaus, joista tavallisin on SLO eli symmetric lupoid onychodystrofia. Jos ongelma on vain yhdessä kynnessä vanhemmalla koiralla, voi taustalla olla myös kasvain. SLO:lle tyypillistä on, että kynnen sarveinen nousee ylös kynsipedistä ja irtoaa itsestään tai hyvin helposti trauman seurauksena. Kynsivalli ja kynnenaihe voi tulehtua ja tassut voivat olla hyvin kivuliaat. Myös vaskuliitti ja leishmania voivat aiheuttaa kynsien kasvuhäiriöitä.
Pododermadiitti eli tassun ihotulehdus
Pododermatiitilla tarkoitetaan varpaiden ja varpaanvälien karvallisen ihon tulehdusta. Tälle voivat altistaa tassujen virheasento, ruoka-aineallergia ja atopia sekä sisäerityselinten sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta. Harvinaisempia syitä ovat ulkoloistartunnat, sienitulehdus sekä kasvainsairaudet. Myös vierasesineet, kuten pienet kivet, kasvien siemenet voivat aiheuttaa tulehdusta. Tällöin vaiva on kuitenkin paikallinen, eikä ilmene kaikissa tassuissa.
Kun tassujen ihon läpäisevyys, kulutus tai verenkierto muuttuu jonkin altistavan syyn takia, se tulehtuu herkemmin. Esimerkiksi hiivat ja bakteerit viihtyvät paremmin allergisella kuin terveellä iholla ja aiheuttavat helpommin tulehduksia. Kosteus ja lämpö nopeuttavat mikrobien lisääntymistä iholla ja tähän tassu tarjoaa usein hyvät olosuhteet.
Tassujen asentovirheissä ja esimerkiksi nivelrikossa koira alkaa kantaa painoa eri tavalla, jolloin paino siirtyy anturalta karvalliselle iholle. Tämä aiheuttaa ns. valeanturamuodostusta eli iho alkaa paksuuntua siitä kohdasta, jolla koira astuu. Koska karvallinen iho ei ole tarkoitettu kantamaan painoa, iho ärtyy ja tulehtuu helposti. Koska koira rakenteensa takia kantaa vähintään 60 prosenttia painostaan etujaloilla, ovat muutokset tyypillisimpiä etujaloissa.
Pododermatiitin hoito perustuu aina alla olevan syyn selvittämiseen. Tulehdus on hoidettava pois mutta sen uusiminen pyritään estämään hoitamalla altistavaa syytä. Aina tämä ei ole mahdollista, jolloin keskitytään vähentämään tassujen ihon ärtymistä ja ennaltaehkäisemään ihon tulehtumista parantamalla tassujen hygieniaa esimerkiksi säännöllisin pesuin sekä vähentämällä virheasennon aiheuttamaa hankausta tassuvoiteilla ja tossuilla.
Furunkuloosi eli ihon syvä tulehdus
Furunkuloosi tarkoittaa ihon syvää tulehdusta. Tyypillisimmin se aiheuttaa kipeitä tulehduspatteja eli furunkkeleja varpaiden väleihin. Yksittäisen furunkkelin taustalla voi olla trauma, vierasesine tai syvälle ihoon päässyt infektio esimerkiksi voimakkaan kaivamisen ja siitä seuranneen ihorikon takia.
Jatkuva pododermatiitti altistaa furunkuloosille. Kun tassunpohjan karvallinen iho ärtyy, aiheuttaa tulehdus edetessään karvajuurifollikkelin repeämisen. Tämän seurauksena karvajuuritupesta pääsee keratiinia ihon syvempiin kudoksiin, jossa keratiini toimii vierasesineen tavoin ja aiheuttaa märkäpaiseen. Paise muodostuu sinne, minne se helpoiten pääsee leviämään eli varpaanväliin. Yleensä furunkkelin aiheuttaja onkin siis tassun pohjassa eikä sen päällä.
Vaikka furunkkelipatti aiheuttaa usein myös bakteeri-infektion, furunkuloosin hoito perustuu taustalla olevan syyn hoitoon. Antibiootit hoitavat vain toissijaista bakteeritulehdusta eikä furunkkeli silloin parane välttämättä ollenkaan tai uusii heti, kun hoito lopetetaan. Usein riittää pelkän syyn hoito, kuten vierasesineen poisto tai allergisen ihotulehduksen hoito paikallisesti tai suun kautta lääkityksillä.
SLO (symmetrical lupoid onychodystrophy)
SLO, symmetrical lupoid onychodystrophy eli ”kynsisairaus” on kynsien haurastumista, epämuotoisuutta ja/tai irtoamista aiheuttava autoimmuunisairaus. Syy sairauden puhkeamiseen ei ole tiedossa, mutta taustalla vaikuttaa olevan perinnöllinen taipumus. SLO periytyy todennäköisimmin joko resessiivisesti epätäydellisellä penetranssilla tai polygeenisesti. SLO:ta on tavattu monilla roduilla ja se puhkeaa useimmiten aikuisiällä.
Kynsiin rajoittuvat sairaudet koiralla ovat harvinaisia. Tavallisin kynsiongelma on trauman aiheuttama vaurio, joka yleensä rajoittuu yhteen kynteen. SLO:ssa valtaosa, usein kaikki, kynsistä vaurioituu. Moni muu sairaus voi aiheuttaa kynsivaurioita, kuten esimerkiksi pemfigus-ryhmän autoimmuunisairaudet, leishmanioosi ja kasvaimet.
SLO:n oireet alkavat äkillisesti yhdestä kynnestä, mutta pian useammat kynnet oireilevat. Kynsivaurioita nähdään yleensä joka tassussa 2-9 viikon kuluessa ensioireiden alkamisesta. Nimensä mukaisesti kyse on symmetrisestä oireilusta. Kynnen sarveinen irtoaa itsekseen tai jää osittain kiinni kynnen tyveen, mikä tuntuu koirasta yleensä kivuliaalta. Kynnen ydin jää paljaaksi ja on usein arka. Kynsivallit voivat ärtyä ja tulehtua. Parantuessaan kynsimateriaali on poikkeavan näköistä: epätasaista, hidaskasvuista ja haurasta.
Diagnoosi tehdään tyypillisen oireen ja taudinkuvan perusteella. Koko koira tutkitaan jotta voidaan olla varmoja siitä että oireet rajoittuvat kynsiin. Varpaista saatetaan ottaa näytteitä mikroskopoitavaksi (sytologia) tai viljeltäväksi. Verinäytteisiin ei SLO aiheuta muutoksia. Joissakin tapauksissa diagnoosi varmennetaan koepalalla. Koska muuttunut kudos sijaitsee kynnen tyvessä, uutta sarveista tuottavalla alueella varpaan sisällä, on koepalan saamiseksi varvas amputoitava. Onneksi diagnoosi voidaan pääsääntöisesti tehdä ilman koepalaa.
Mikään yksittäinen hoitomuoto ei ole osoittautunut tehokkaaksi kaikille SLO:ta sairastaville koirille. Hoidon alussa keskitytään kivun hallintaan ja osittain irronneiden kynsien poistoon anestesiassa. Vaurioalueiden hygieniasta huolehditaan esimerkiksi pesuin tai paikallishoitovalmisteilla. Koska yksittäisillä koirilla on todettu ruoka-aineyliherkkyys SLO:n laukaisevana tekijänä, saatetaan tehdä eliminaatiodieetti ruoka-aineallergian diagnosoimiseksi tai poissulkemiseksi. Ruokavaliolla ei valtaosalla ole vaikutusta kynsisairauteen. Välttämättömillä rasvahapoilla on joissakin tapauksissa osoitettu olevan apua oireisiin. Valtaosalle aloitetaan lääkehoito, joka valitaan tapauskohtaisesti.
SLO:n paranemisennuste vaihtelee. Osalla hoito voidaan kuukausien kuluttua lopettaa, osa tarvitsee pitkäkestoisen hoidon. Hoitovaste myös vaihtelee; osalla kynsimateriaali palaa sileäksi ja normaalin näköiseksi, osalla joudutaan tyytymään tilanteeseen jossa kynnet ovat epänormaalin näköiset mutta kivuttomat.
SLO:n esiintyvyydestä rodussa on tehty tutkimus vuonna 1991, tekijänä Marja Saarinen Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta. Tutkimuksessa lähetettiin kyselylomake Whippet-Harrastajien jalostusneuvojan tiedossa olevien kynsisairaiksi epäiltyjen koirien sekä niiden lähisukulaisten, varsinkin sisarusten omistajille. Kyselyyn osallistui kaiken kaikkiaan 28 koiraa, joista 9 kävi korkeakoululla tutkimuksissa. Tutkimusten ja kyselyn vastausten perusteella ei kuitenkaan löydetty mitään selvää syytä sairaudelle.
Sikaripunkin aiheuttama demodikoosi (demodex canis)
Sikaripunkki – Demodex Canis on ulkoloinen, joka voi aiheuttaa demodikoosiksi kutsuttua ihosairautta. Loinen pesiytyy koiran ihon sisälle karvatuppeen. Sikaripunkkia tavataan terveen ja oireettomankin koiran iholla sillä se kuuluu koiran ihon normaalimikrobistoon.
Sikaripunkin aiheuttamia oireita nähdään useimmiten vain pennuilla ja vastustuskyvyltään heikoilla yksilöillä. Sikaripunkkien kannan hallitsematon lisääntyminen voi olla seurausta alentuneesta vastustuskyvystä esimerkiksi sairauden tai stressin seurauksena. Paikallinen demodikoosi menee yleensä nuorilta koirilta ohi itsestään, yleistynyt ei välttämättä ole lainkaan hoidettavissa. Alttiudella nuoruusiän demodikoosin kehittymiseen on epäilty olevan myös perinnöllisiä syitä.
Sikaripunkin aiheuttama sairaus jaetaan paikalliseen ja yleistyneeseen demodikoosiin ja juveniiliin eli pentuiän demodikoosiin.
Sikaripunkki aiheuttaa oireilevalla yksilöllä karvanlähtöä, kutinaa, punoitusta ja hilseilyä iholla. Erityisesti nuoruusiän demodikoosin ainoa oire voi olla karvattomat ihoalueet pään seudulla ja eturaajoissa. Iholle voi muodostua märkäisiä näppylöitä, mustapäitä ja sekundaarisia bakteeritulehduksia ihon vaurioitumisen seurauksena. Oireileva ihoalue voi olla yksittäinen tai koostua useista leesioista. Vakavimmissa tapauksissa havaitaan yleistynyttä karvattomuutta ja ihotulehdusta. Turkki voi näyttää ”koinsyömälle” laikuittaisen kaljuuntumisen seurauksena.
Toisinaan oireileva alue on tassuissa, jolloin paiseinen tassutulehdus – furunkuloosi on tyypillinen oireenkuva. Tassut punoittavat, turvottavat ja voivat olla kipeät. Tassuihin rajoittunutta tartuntaa voidaan kutsua pododemodikoosiksi.
Paikallinen demodikoosi rajoittuu yhteen tai muutamaan pieneen ihoalueeseen. Tämä muoto sairaudesta on yleisin nuorilla, alle vuoden ikäisillä koirilla tavattava sikaripunkkitartunta. Tartunta on usein itsestään rajoittuva ja paranee muutamassa kuukaudessa ilman hoitoakin.
Yleistynyt demodikoosi on usein seurausta alentuneesta vastustuskyvystä tai piilevistä taustasairauksista. Sen hoitaminen voi olla hankalaa, sillä koiran ihon luontainen vastustuskyky ei kykene rajoittamaan loiskantaa alentuneen vastustuskyvyn seurauksena.
Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja raapenäytteisiin iholta. Paranemista ja hoidon onnistumista seurataan säännöllisin kontrollikäynnein, jolloin ihon kunto arvioidaan ja raapenäytteet tutkitaan. Oirekuvan ja esitietojen perusteella on tärkeää määritellä, onko kyseessä paikallinen vai yleistynyt demodikoosi, myös koiran iällä on merkitystä hoitosuunnitelman muodostamisessa.
Paikallinen ja juveniili demodikoosi on usein itsestään rajoittuva ja varsinaista hoitoa ei välttämättä tarvita, ellei iholle ole kehittynyt esimerkiksi sekundaarisia bakteeritulehduksia.
Paranemista voidaan edesauttaa huolehtimalla tasapainoisesta ravinnosta ja stressittömästä elinympäristöstä. Loisten määrää iholla voidaan paikallishoidolla pyrkiä vähentämään ja iholle voidaan käyttää antiseptisiä shampoopesuja ja voiteita. Toisinaan turvaudutaan ulkoloishäätövalmisteisiin loiskannan pienentämiseksi. Yleistyneen aikuisiän demodikoosin hoidossa on tärkeää perehtyä mahdollisiin taustasyihin ja sairauksiin. Yleistynyt demodikoosi voi olla haastava hoitaa.
Pentuiän demodikoosilla on hyvä ennuste. Aikuisiän demodikoosiin liittyy usein taustasairauksia, jotka heikentävät vastustuskykyä ja ennuste voi olla heikko paranemiselle.
Hypotyreoosi, kilpirauhasen vajaatoiminta
Hypotyreoosia eli kilpirauhasen vajaatoimintaa tavataan aikuisilla koirilla noin kahden vuoden iästä alkaen. Sitä löydetään kaikilta roduilta, mutta joillakin se on muita yleisempää. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että keski- ja suurikokoisilla roduilla tauti on yleisempää kuin pienillä. Sukupuolten välisiä eroja ei tutkimusten mukaan ole. Kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa poteva koira on tyypillisesti kooltaan keskikokoinen tai suuri ja iältään keski-ikäinen (4-11 -vuotias). Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla.
Kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkialla elimistössä aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Siksi vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on yksi eniten väärin diagnosoiduista hormonaalisista sairauksista sillä monet sairaudet ja fysiologiset tilat laskevat kilpirauhashormonin pitoisuutta kuten esimerkiksi yli- tai alipaino, fyysinen rasitus, kiima, lisämunuaisen sairaudet, sokeritauti, munuais- ja maksasairaudet, anemia, sydän- ja kasvainsairaudet sekä lähes mikä tahansa muu vakava sairaus. Kilpirauhasen toiminnan mittaamiseen on käytössä useita eri testejä, joista tavallisimmin käytetään T4 ja TSH määrityksiä. Diagnoosi ei kuitenkaan koskaan perustu pelkkään kilpirauhashormoniarvoon, vaan on aina monen asian summa. Potilaalla on oltava yhdistelmä sopivista oireista, kliinisen yleistutkimuksen löydöksistä, peruslaboratoriotuloksista ja kilpirauhashormoniarvoista.
Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa. Hoidon kanssa koiran ennuste on hyvä.
Immuunivälitteinen moniniveltulehdus (immuunivälitteinen polyartriitti, IMPA) ja reuma
Immuunivälitteinen moniniveltulehdus ja reuma ovat voimakasta nivelkipua ja kuumetta aiheuttavia immuniteetin aiheuttamia moniniveltulehduksia, jotka voivat tuhota nivelen.
Immuunivälitteinen polyartriitti (IMPA) on monimuotoinen sairaus. Se luokitellaan aiheuttajan ja taudinkuvan perusteella eri tyyppisiin sairauksiin. Nivelmuutosten perusteella IMPA jaetaan erosiivisiin ja nonerosiivisiin polyartriitteihin. Luokittelu on tärkeää hoidon ja ennusteen määrittämisen kannalta.
Etiopatogeneesi on koirilla vielä epäselvä useimmissa immuunivälitteisissä polyartriiteissa, mutta immuunivälitteisyydestä on tutkimustuloksia. Eniten tiedetään erosiivisesta polyartriitista, koska se on samankaltainen kuin ihmisen reumatoidi artriitti. Koirilla on löydetty polyartriiteille ja systeemiselle lupus erytematosukselle altistava geeni DLA-DRB1.
IMPA:a tulee osata epäillä koirilla, joilla on vaihtelevaa ontumaa, nivelten turvotusta tai kipua erityisesti distaalisimmissa nivelissä tai selittämätöntä kuumetta. Muiden elinsysteemien sairaudet tulee poissulkea yleistutkimuksen, ontumatutkimuksen, verinäytetutkimusten ja muiden tarvittavien tutkimusten avulla. Diagnoosi varmistetaan nivelnestenäytteellä, jossa havaitaan lisääntynyt valkosolumäärä ja neutrofiilipainotteinen solupopulaatio. Erosiivista polyartriittia epäiltäessä ja esimerkiksi nivelrikkoa poissulkiessa voidaan ottaa röntgenkuvia.
IMPA:n hoito perustuu taustasairauden tai syyn hoitoon ja tarvittaessa immunosuppressiiviseen hoitoon. Immunosuppressiossa käytetään yleisimmin kortikosteroideja kuten prednisonia. Tämä usein riittää, mutta joissakin tapauksissa tarvitaan lisäksi muuta lääkitystä remissioon pääsemiseen tai relapsien estämiseen. Tukihoitoon voidaan soveltaa nivelrikon ohjeita kuten hallittua tasaista liikuntaa ja painonhallintaa. Kirurgiaa voidaan harkita, mikäli se parantaa raajan käyttöä.
Ennuste riippuu IMPA:n tyypistä ja mahdollisista taustasairauksista. Idiopaattisessa nonerosiivisessa IMPA:ssa ennuste on erityisen vaihteleva. Erosiivisista IMPA:a saadaan harvoin parannettua täysin, koska sairaus on etenevä. Lisätutkimuksia tarvitaan sairauden etiopatogeneesin, sopivimman diagnostiikan ja optimaalisimman hoidon selvittämiseksi.
Reumafaktorit taas ovat ryhmä autovasta-aineita, jotka kuuluvat pääosin IgM-luokkaan. Reumafaktori muodostaa antigeenin ja vasta-aineen yhdistelmän (immunokompleksin) normaalin IgG-molekyylin Fc-fragmenttia vastaan. Nämä autovasta-aineet aktivoivat komplementtijärjestelmää, joka on osa immuunipuolustusta, ja aiheuttavat nivelvaurioita.
Komplementtijärjestelmä on immuunipuolustuksen järjestelmä joka käsittää joukon maksan tuottamia, veressä ja kudosnesteessä esiintyviä liukoisia proteiineja. Sitä voivat aktivoida mikrobien pintaan sitoutuneet vasta-aineet (ns. klassinen reitti) bakteerien soluseinään sitoutuneet lektiinikompleksit (ns. lektiinireitti) tai patogeenin pintamolekyylit (ns. vaihtoehtoinen reitti). Komplementtijärjestelmä auttaa tuhoamaan patogeenisiä mikro-organismeja hajottamalla niitä proteolyyttisesti, tehostamalla fagosyyttisolujen toimintaa sekä stimuloimalla immuunijärjestelmän toimintaa.
Reumafaktorien mittausta käytetään osana reumaattisen arteriitin diagnosointia.
Reumaattiseen arteriittiin kuuluvia oireita ovat ylösnousu- ja liikkeellelähtövaikeudet levon jälkeen, haluttomuus liikkua sekä jäykkyys liikunnan jälkeen, ontuminen, joka voi vaihdella nivelestä toiseen, nivelten turvotus ja kosketusarkuus sekä nivelen huono liikkuvuus, kivuliaan nivelen nuoleminen sekä ”kirputus”, kuume ja ruokahaluttomuus, kivusta johtuvat käyttäytymismuutokset, pitkittyessään lihasten surkastuminen ontuvasta jalasta, reumaattiseen niveltulehdukseen voi liittyä myös esim. munuaisten toimintahäiriöitä, imusolmukkeiden laajenemista, pneumoniaa ja tonsilliittia.
Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti (SRMA)
Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli SRMA tarkoittaa aivokalvojen immuunivälitteistä tulehdusta. Sairauden aiheuttaa eläimen oman puolustusjärjestelmän ylireagointi, eli kyseessä on ns. immuunivälitteinen sairaus. Oireet vastaavat normaalin aivokalvotulehduksen oireita, yleisimpinä äkillinen niskan kipu, jäykkyys, ontuminen ja kuumeen nousu. Oireet johtuvat aivokalvojen ja niiden verisuonten tulehdusreaktiosta. Koira voi olla myös apea ja esimerkiksi haluton syömään. Tyypillisesti SRMA:han sairastuu alle kaksivuotias koira. Sairauden edetessä koira on erittäin kipeän oloinen.
Virallinen diagnoosi tehdään selkäydinnestenäyteen perusteella. SRMA-epäilypotilaiden kanssa kannattaa suunnata neurologiaan erikoistuneille lääkäreille tai -eläinasemille. Sairautta hoidetaan pitkällä kortisoni-kuurilla ja koira vastaa lääkehoitoon nopeasti ja toipuu yleensä täysin.
SRMA on autoimmuunisairaus, jota esiintyy useissa roduissa, joskin se on joissain roduissa yleisempi. Perintötekijöiden lisäksi sairauden ilmentymiseen uskotaan liittyvän jokin laukaisija, esimerkiksi voimakas stressi, nartuilla juoksuaika jne.
Whippet mainitaan SRMA- riskirotuna englantilaisessa tutkimuksessa: The Impact of Demographic, Social, and Environmental Factors on the Development of Steroid-Responsive Meningitis-Arteritis (SRMA) in the United Kingdom, J.H. Rose, M. Kwiatkowska, E.R. Henderson, N. Granger, J.K. Murray, and T.R. Harcourt-Brown (J Vet Intern Med 2014;28:1199–1202).
Arvio autoimmuunisairauksien esiintyvyydestä vuoden 2018 kyselyn perusteella
Eri immuunivälitteisiä sairauksia tavattiin Whippet-Harrastajat ry:n tekemässä kyselyissä lähinnä yksittäistapauksina. Immuniteetin ongelmana pidettävä allerginen reaktio tuntemattomasta syystä on terveyskyselyn mukaan ollut huomattavalla osalla whippeteistä ja immunologisten sairauksien ryhmästä kertyy yhteensä merkittävä sairausryhmä. Vuoden 2018 terveyskartoituksen mukaan 13,5 %:lla (57 kpl) koirista oli joko yksittäisiä tai useampia eri ongelmia immuniteetin kanssa. Jatkuvaa kutinaa (iho, korvat) oli 3%:lla (13 kpl) koirista. Erilaisia immuunisairauksia on Whippet-Harrastajat ry:n listassa ja KoiraNetissä yhteensä 51:llä eri koiralla. Suomalaisten whippetien immuniteetin ongelmien selvitys ja tilastointi vaatii seurantaa myös jatkossa. Vuoden 2018 kyselyyn osallistu yhteensä 423 koiraa.
Vuoden 2014 Kennel Clubin terveyskyselyn mukaan Englannissa whippetien 4. yleisin kuolinsyy on jokin autoimmuunisairaus (määrittelemätön, IMHA) n=3, 5,45 %. Kyselyssä nousi esiin muutamia eri immunologisia sairauksia, joita olivat SRMA (n= 8, 1,13 %), ruoka-aineallergiat (n= 5, 0,71 %), allergiset iho-oireet (n= 5, 0,71 %), IMHA (n= 3, 0,42 %) ja IBD (n=3, 0,42 %).
Ruotsissa (SW2008) autoimmuunisairauksia oli raportoitu 2 %:lla whippeteistä.
Autoimmuunisairauksiin suhtautuminen jalostuksessa
Autoimmuunisairaita koiria ei tule käyttää jalostukseen ja lähisuvun autoimmuunisairaudet tulee ottaa huomioon jalostusvalintoja tehdessä.
MUUT SAIRAUDET JA VIAT
Exercise induced collapse/hyperthermia (EIC/EIH)
Näiden koirien ongelmana on viallinen lämmönsäätelyjärjestelmä. Koira ei pysty huolehtimaan lihastyön synnyttämän lämmön poistamisesta, jolloin keskushermoston lämpötila nousee vaarallisen korkeaksi. Aivojen lämpötilan kohoaminen aiheuttaa epilepsiatyyppisen kohtauksen, jonka oireita ovat eriasteiset tajunnan häiriöt, liikevaikeudet, lihasnykäykset ja kouristukset. Hoitamattomana tila voi johtaa monielinvaurioihin ja yksilön menehtymiseen.
EIC-geenitestejä on olemassa joillekin roduille, mutta esim. labradorinnoutajille olemassa oleva testi ei toimi whippeteille. Sairauden vaikutus koiran jokapäiväiseen elämään ja käyttöön käyttötarkoitukseensa Aiheuttaa välittömän hengenvaaran jokapäiväisessä elämässä ja fyysistä rasitusta vaativissa rodunomaisissa harrastuksissa.
Vuoden 2018 terveyskyselyssä EIH diagnooseja 1 kpl (0,2 %) ja epäilyjä 3 kpl (0,7 %). EIC diagnooseja 1 kpl ja epäilyjä 1 kpl. Whippet-Harrastajat ry:n jalostustoimikunnan terveystietolistalla 14 kpl.
Sairaiden tai sairaiksi epäiltyjen koirien jalostuskäyttöä ei suositella.
Myostatiinin puutos ns. bully-geeni
Myostatiinin puutos on geenivirheestä johtuva sairaus, jota esiintyy ainoastaan whippeteillä ja whippetristeytyksillä. Sairaudessa lihasten kasvua rajoittavaa myostatiinia ei muodostu tarpeeksi ja koiran lihasmassa kasvaa epänormaalin suureksi (ns. kaksoislihaksisuus). Myostatiinin puutoksesta kärsivä koira poikkeaa ulkomuodoltaan selvästi lihaksikkaimmastakin terveestä kilpakoirasta. Maallikonkin on siis helppo havaita, että poikkeuksellinen lihasmassa johtuu sairaudesta eikä hyvästä fyysisestä kunnosta.
Myostatiinin puutos periytyy autosomaalisesti ja peittyvästi. Koiran tulee olla virheellisen ns. bullygeenin suhteen samaperintäinen (homotsygootti) eli periä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan, jotta se sairastuu myostatiinin puutokseen. Bully-geeni on siis siinä mielessä petollinen, että jos koira perii sen vain toiselta vanhemmaltaan, se on ulkoisesti normaali, vaikka kantaa geenivirhettä perimässään ja saattaa periyttää sen omille jälkeläisilleen. Vain toiselta vanhemmalta peritystä bullygeenistä saattaa olla jopa hyötyä, sillä osa ulkoisesti terveistä bully-geenin kantajista on ollut erityisen nopeita kilpakoiria. Ulkoisten ominaisuuksien perusteella terveinä pidettyjä kantajia onkin käytetty jalostukseen niiden hyvien käyttöominaisuuksien vuoksi.
On olemassa geenitesti, jolla ulkoisesti terveiltä vaikuttavat bully-geenin kantajat pystytään tunnistamaan. Sairaustapaukset on siis mahdollista ennaltaehkäistä testaamalla jalostuskoirat ja välttämällä yhdistelmiä, joissa molemmat vanhemmat saattaisivat periyttää tämän geenivirheen jälkeläisilleen.
Kaksoislihaksisuuden lisäksi sairaus voi aiheuttaa lihaskramppeja ja vaikeuttaa liikkumista. Lisäksi se on liitetty sydän- ja keuhko-ongelmiin ja jopa ennenaikaisiin kuolemiin.
Bully-geenin kantaja on hyväksyttävää risteyttää ei-kantajan kanssa. Jälkeläiset eivät tällöin voi periä bully-geeniä molemmilta vanhemmiltaan eivätkä sairastua myostatiinin puutokseen. Jälkeläiset on syytä geenitestata kantajuuden selvittämiseksi.
Kahta kantajaa ei tule risteyttää, koska jälkeläiset saattaisivat periä bully-geenin molemmilta vanhemmiltaan ja sairastua. Sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen edes ei-kantajan kanssa, vaikka tällaisen yhdistelmän jälkeläiset eivät sinänsä voisikaan sairastua myostatiinin puutokseen.
Arvio myosatiinin puutoksen/bully geenin esiintyvyydestä rodussa
Juoksijalinjaisia whippetejä testataan varsin aktiivisesti bully-geenin varalta sellaisissakin maissa, joissa muut terveystutkimukset ovat harvinaisia. Valitettavasti kattavaa tilastoa suomalaisten koirien tutkimisesta ja tuloksista ei ole, vaan tieto on pirstoutunut useaan eri lähteeseen. Whippet-Harrastajat ry:n ylläpitämän terveystaulukon mukaan bully-geenin osalta tutkittuja whippetejä on yhteensä 98 kpl. Näistä valtaosa on juoksijalinjaisia. Vuoden 2011 terveyskyselyn mukaan bully-geeni oli testattu 57 kyselyyn osallistuneelta whippetiltä. Nämä muodostivat yheensä 14,6 prosenttia kyselyyn osallistuneista koirista.
On kuitenkin tiedossa, että kaikkia tutkittuja koiria ei ole ilmoitettu terveystaulukkoon eikä välttämättä mainittu kyselyissä. Ei myöskään ole tiedossa, miltä osin terveystaulukkoon merkityt koirat ja kyselyissä mainitut koirat ovat samoja. MyDogDNA:n tarjoaman DNA-testin perusteella tutkitaan myös bullygeeni, mutta sivustolta ei ole saatavissa yhteenvetoa testatuista suomalaiskoirista. Yksittäisten koirien testituloksia on merkitty myös The Whippet Archivesiin, mutta sieltäkään ei saa tilastotietoa aiheesta. Geenitestin tulokset on voitu vuodesta 2018 alkaen kirjata myös Kennelliiton KoiraNettiin, mutta valitettavasti vanhoja tuloksia sinne ei kirjata. Myöskään tilastotietoa uusista tutkimustuloksista sieltä ei saa. MyDogDNA-sivuston mukaan bully-geenin kantajia ja sairastuneita on kuitenkin vähemmän kuin yksi prosentti rodun edustajista. Kyseessä ei siis ole laajamittainen ongelma.
Myostatiinin puutokseen sairastuneita koiria ei ole tiettävästi tavattu Suomessa. Kahdella vuoden 2018 luonne- ja terveyskyselyyn osallistuneella koiralla ilmoitettiin olevan myostatiinin puutos tai bullygeeni. Whippet-Harrastajat ry:n terveystaulukkoon merkityistä 98 tutkitusta koirasta bully-geenin kantajia on viisi. Näistä kaksi on sekalinjaisia ja kolme juoksijalinjaisia. Yksi näistä viidestä bully-geeniä kantavasta koirasta on kolmen muun kantajan isänemä. Sekä tämä narttu että viides kantaja, joka ei ole läheistä sukua muille terveystaulukkoon merkityille kantajille, ovat Keski-Euroopassa syntyneitä juoksijoita.
Urosten astumisvaikeudet ja sukupuolielinten ongelmat
Whippet-Harrastajat ry:n vuoden 2018 kyselyssä uroksista 31 kpl (15%) on käytetty jalostukseen. Näistä kaikki olivat halukkaita astumaan ja 24 kpl oli saanut nartun tiineeksi aina, 4 oli jättänyt nartun tyhjäksi kerran ja yhden osalta asiaa ei oltu kommentoitu.
Samassa kyselyssä yhden uroksen kerrottiin olevan ylikohtelias, jolloin nartun halukkuus merkkasi hyvin paljon ja yhden uroksen mainittiin astuvan vain oikeina päivinä vaikka se muulloinkin osoitti kiinnostusta narttuja kohtaan. 3% oli yritetty käyttää jalostukseen tuloksetta: 4 kpl yritetty käyttää kerran, 2 kpl yritetty käyttää useita kertoja. Viisi kuudesta joita oli yritetty käyttää jalostukseen, mutta tiinehtyminen ei ollut onnistunut, olivat kumminkin halukkaita astumaan ja näistä yhden kohdalla oli maininta, että uros yrittää aluksi, mutta jättää astumisen kesken.
Vuoden 2018 kyselyssä eturauhasongelmia oli 10 koiralla (4,7 %).
Narttujen tiinehtymisvaikeudet, juoksuaikojen pituus ja steriloinnin syyt sekä sukupuolielinten ongelmat
Whippet-Harrastajat ry:n vuoden 2018 terveyskyselyssä nartuista 21% (45 kpl) oli saanut pentuja ja näistä 1 narttu oli saanut vahinkopentueen. 34:n kerrotaan tiinehtyneen aina, 3 kpl on jäänyt kerran tyhjäksi ja 2 kpl jäänyt tyhjäksi useammin kuin kerran. 31 kpl antaa uroksen astua ongelmitta ja 22 näistä nartuista on vastaajan mukaan ollut erityisen halukas lisääntymään. Yhden nartun kohdalla on maininta, että narttu on keinosiemennetty.
Vuoden 2018 kyselyssä narttujen juoksujen välillä oli tavallisimmin 6-12 kk (6-8 kk: 40%, 8-10 kk: 16%, 10-12 kk: 10%). 15 % vastaajista ei tiennyt tai muistanut juoksuvälin pituutta, 5%:lla toinen juoksu ei ollut vielä tullut ja 3% nartuista oli leikattu ensimmäisten juoksujen jälkeen.
Kyselyssä yleisin (50%) juoksujen alkamisikä oli 8-14 kk (8-10kk: 15%, 10-12 kk: 23%, 12-14 kk: 12%). 13% ei tiennyt tai muistanut milloin juoksut olivat alkaneet. 10 narttua (5%) ei ollut vielä aloittanut juoksujaan. Yksi koirista oli steriloitu ennen juoksujen alkamista 1,5-vuotiaana.
Normaalit, ongelmattomat juoksut mainittiin 182 nartulla (86,3%). Normaalia voimakkaammat valeraskaudet (13 kpl), tiheät juoksut eli 2 krt/v (12 kpl), pyometra (9 kpl), viivästynyt puberteetti/juoksut alkaneet yli 2-vuotiaana (7 kpl), heikot/huomaamattomat juoksut (3 kpl), pitkittyneet juoksut/kesto yli 1 kk (3 kpl), mastiitti (2 kpl), munasarjarakkulat (2 kpl) sekä jakautunut kiima kerran tai useammin sekä mukometra (1 kpl).
Juoksuaikojen kesto, voimakkuus ja väli on hyvin yksilöllinen ominaisuus. Täydellinen juoksuaikojen puuttuminen saattaa johtua mm. kromosomivioista, sukupuolielinten kehittymättömyydestä, taustalla olevasta sairaudesta tai hormoniepätasapainosta.
Vuoden 2018 terveyskyselyyn osallistuneista nartuista 94 kpl (45,5%) oli steriloitu. Nartut on steriloitu keskimäärin 3v 7kk iässä. Yleisimmät steriloinnin syyt ovat olleet se, että koiraa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen (53 kpl), harrastamisen helpottaminen (33 kpl), ilmennyt joku jalostuksen estävä seikka (19 kpl), lisääntymiselinten kasvainten tai syövän ehkäisy (19 kpl) ja ei tarvitse olla huolissaan vahinkoastumisesta (15 kpl). Kohtutulehdus/märkäkohtu on steriloinnin syynä 10 koiralla ja voimakkaat valeraskaudet 7 koiralla.
Narttujen synnytysongelmat
Whippetin rakenteessa ei tiedetä olevan luonnollista lisääntymistä vaikeuttavia ongelmakohtia, vaan lisääntymistä pidetään ongelmattomana.
Synnytysvaikeudet voidaan kuitenkin jakaa nartusta johtuviin ja pennuista johtuviin. Emällä voi olla ahtaat tai epämuodostuneet synnytystiet tai kasvain voi rajoittaa synnytysteiden tilavuutta. Synnytykseen tarvittavien lihasten tulee olla riittävän voimakkaat synnytyksen onnistumiseksi. Primaarinen inertia uteri eli kohdun riittämätön supistelu voi johtua pienestä pentueesta, suuresta pentueesta, stressistä, kalkinpuutteesta, alhaisesta verensokerista tai taustalla olevista sairauksista. Joillakin roduilla esiintyy myös perinnöllinen inertia uteri.
Pennun aiheuttamat synnytysvaikeudet voivat johtua mm. pennun ylikoosta, virheasennosta ja kehityshäiriöistä.
Vaikea synnytys voi johtaa heikkona tai kuolleena syntyviin pentuihin. Jos synnytysapua ei tarpeen tullen saa, myös nartun henki on vaarassa. Jos synnytysvaikeuden syyksi epäillään jotakin perinnöllistä, ei narttua tulisi enää käyttää jalostukseen. Whippetien rakenne (normaalien pentujen pään muoto ja koko sekä nartun lantion leveys) ei selitä synnytysvaikeuksia.
Whippet-Harrastajat ry:n vuoden 2018 terveyskyselyssä on mainittu 96 pentuetta, joista synnytysvaikeuksia 12 kpl (12,5%), joista sektio tehty 6 kpl (50%), eläinlääkärin antamaan lääkehoitoon vastannut synnytysongelma: 6 kertaa (50%). Näistä ongelmien syiksi on kerrottu nartusta johtuvista syistä (polteheikkoutta) 2 mainintaa (16%). Virheasento/iso/kuollut pentu tukkeena 6 kertaa (50%). Epäselvää, onko nartussa vai pennussa syy: 4 kertaa (33 %). Vuoden 2018 kyselyssä kuudelle nartulle (13% jalostukseen käytetyistä) oli tehty keisarinleikkaus. Kahdessa näistä syyksi kerrotaan pentujen koko, yhdessä synnytys keskeytyi, yhdessä todetaan pennun jääneen kanavaan, yhdessä pentu ei vastaajan mukaan syntynyt ja yhdessä tapauksessa pennut olivat kuolleet kohtuun. Polttoheikkous on mainittu kahden nartun kohdalla.
Pentueseurannan vuoden 2018 aikana kerätyn aineiston mukaan 77,5% (62 kpl) synnytyksistä sujui ongelmitta. Aineistossa narttujen ikä vaihteli 4-7 vuoden välillä ja synnyttäneiden keski-ikä oli 5v 9kk. Pentueseurannassa mainittuja ongelmia olivat polttoheikkous, lääkitty 6 kpl (7,5 %), polttoheikkous, lääkitsemätön 2 kpl (2,5 %), ison pentueen aiheuttama polttoheikkous 1 kpl (1,3 %), melko pitkä synnytys 1 kpl. Keisarinleikkaukseen päädyttiin 14 nartun (17,5 %) kohdalla. Keisarinleikkauksen syiksi mainittiin suurikokoinen pentu (3, näistä 2 yhden pennun pentueita), kohdun kiertymä/repeämä (2), polttoheikkous/synnytys ei edennyt (2), synnytys ei käynnistynyt (1), kaksi pentua yhtä aikaa kanavassa (1), pennun virheasento (1) ja pentu jumiutui kanavaan (1).
ULKOISEEN OLEMUKSEEN LIITETYT SAIRAUDET, RAKENNE JA VÄRIT
Rodun ulkomuotoon liittyvinä sairauksille tai hyvinvointiongelmille altistavina anatomisina piirteinä voitaneen pitää ohutta turkkia ja ihoa, jotka eivät suojaa pintanaarmuilta, sekä anatomian mahdollistaman nopean juoksuvauhdin aiheuttamaa traumariskiä. Myös tassu- ja varvasvauriot sekä kivesvikaisuutta esiintyy.
Tassuongelmat ja niiden vauroherkkyys
Vuonna 2018 toteutetussa luonne- ja terveyskyselyssä saatiin seuraavia tuloksia whippetien tassuihin liittyen. Kyselyyn oli tullut vastauksia 423 koiran osalta.
Yhdellä koiralla oli yksi takakannus ja 10 vastaajaa ei osannut sanoa onko koiralla ollut syntyessään takakannuksia vai ei. Yhden koiran kynsivalleja kuvaillaan erittäin herkiksi. Luonne- ja terveyskyselyssä raportoitiin seuraavia vakavia loukkaantumisia, jotka ovat kohdistuneet tassuihin. Kynsivammoja oli yhteensä 14 ja kahden koiran kohdalla oli maininta kannuskynsien repeytymisestä. Yhden koiran kynsivammat liittyivät SLO-kynsisairauteen. Whippetien varpaat ovat tämän ja aiempien kartoitusten tulosten sekä yleisen tiedon mukaan vaurioitumisherkät. Varpaiden rakenne voi vaikuttaa niiden vaurioherkkyyteen.
Varvasvammat aiheuttavat kipua koiralle sekä usein viikkojen toipilasajan tassusidehoitoineen ja levossa pitämisineen. Huonosti parantuvat vammat voivat johtaa jopa amputaatioon. Luonne- ja terveyskyselyssä mainittiin lisäksi kahden koiran kuolinsyynä varvasvammat. Ns. kannusten (etujalkojen 1. varpaat) poistaminen on Suomessa nykyään laitonta ilman eläinlääketieteellistä syytä. Kannuskynsien repeytymisten välttämiseksi kannuksia poistetaan kuitenkin edelleen esimerkiksi muualla Euroopassa ja siksi poistettuja kannuksia esiintyy Suomessakin ulkomailta tuoduilla koirilla. Kannukset ovat aiemman terveyskartoituksen mukaan ongelmattomat 45 %:lla koirista. Suuret tai ulkonevat kannukset on mainittu aiemmassa terveyskartoituksessa yhteensä 7 %:lla.
Joitakin whippetejä vaivaavat myös kivet tai muut vierasesineet anturoissa. Ne aiheuttavat koiralle kipua, joka voi ilmetä esimerkiksi ontumisena etenkin kovalla alustalla. Tietyiltä yksilöiltä kiviä joudutaan poistamaan anturoista jopa säännöllisesti. Tarkkaa syytä tähän ei tunneta, mutta oletettavasti ongelma liittyy jollain tavalla tällaisten koirien anturoihin itsessään, vaikkakin myös ulkoilualustalla, ruokinnalla ja muilla ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta. Näin ollen voi olla siis mahdollista, että alttius saada kiviä tai muita vierasesineitä anturoihin on jossain määrin perinnöllinen ominaisuus.
Jalostus yhdistelmiä suunnitellessa on hyvä huomioida myös käytettävien koirien tassujen terveys ja rakenne.
Colour Dilution Alopecia, CDA
CDA eli Colour Dilution Alopecia on turkin väritykseltään sinisillä koirilla joskus esiintyvä karvojen kasvuhäiriö, jota tavataan satunnaisesti myös sinisillä whippeteillä. CDA liittyy turkin väriä haalistavaan D-lokuksen resessiiviseen geenialleeliin, joka homotsygoottina esiintyessään muokkaa koirien turkissa ja ihosoluissa normaalisti mustan värin aiheuttaman eumelaniinin pigmenttijyvästen muotoa ja varastoitumistapaa siten, että musta väri haalistuu harmaaksi. Joskus nämä pigmenttimuutokset johtavat myös karvojen kuorikerroksen kasvuhäiriöihin, jolloin karvat murtuvat helposti ja koira kaljuuntuu vähitellen.
Yleensä ensimmäiset kaljuuntumisen merkit havaitaan 1-2 vuoden iässä, jolloin koiran karvapeite varsinkin selän päältä muuttuu kuivaksi, kiillottomaksi ja hauraaksi ja alkaa kulua vähitellen pois.
CDA:an ei ole hoitoa, eikä siitä yleensä ole koiralle itselleen kuin ulkomuodollista haittaa. CDA:n periytymismekanismia ei tunneta, eikä varmasti tiedetä miksi jotkut siniset koirat saavat sen vaikka suurin osa sinisistä whippeteistä on kuitenkin turkiltaan täysin terveitä. Muun muassa CDA:n syyksi on esitetty, että se ei varsinaisesti johtuisi sinisestä väristä, vaan sen aiheuttaisi jokin muu geeni, jonka vaikutus tulee ilmi yhdessä sinisen värin kanssa. CDA:n välttämiseksi jalostukseen tulisi käyttää vain turkiltaan normaaleja koiria.
Pattern Alopecia
Pattern Alopecia on useilla lyhytkarvaisilla roduilla tavallinen kosmeettinen haitta, joka aiheuttaa erityisesti kaulan, vatsan ja reisien alueen karvafollikkeleiden vähenemistä ja kaljuuntumista. Karvattomuusongelmista kärsivistä whippeteistä yleisempi lienee pattern alopecia ja CDA:ta (color dilution alopecia) lienee vain murto-osalla. Vuoden 2018 terveyskartoituksessa yhden sinipigmenttisen koiran mainittiin kärsivän CDA:sta ja yhden mustapigmenttisen atopian aiheuttamista karvapuutoksista
Vuoden 2018 terveyskartoituksessa ohut karva/iho kuultaa karvapeitteen läpi mainittiin olevan 63 koiralla (14,9 %), mustapigmenttisistä 40 koiralla (13,2 %) ja sinipigmenttisistä 17 koiralla (20,5 %). Jonkin alueen karvapuutoksia mainittiin olevan 123 koiralla (29,1 %), mustapigmenttisillä 81 koiralla (26,6 %) ja sinipigmenttisillä 29 koiralla (34,9 %). 8 %:ssa vastauksista ei selvinnyt onko koira musta- vai sinipigmenttinen.
Valkovoittoisuuteen liitetty kuurous
Whippeteillä esiintyy useita valkoista turkinväriä aiheuttavia S-lokuksen geenialleeleja (tavallisin on "normaalikirjava" piebald sp, harvinaisempana esiintyy myös extreme white sw) ja muuten värillisellä koiralla puoliksi tai kokonaan valkoisen pään aiheuttavaa geeniä (split face, white face; varsinaista geeniä ei vielä tunneta). Jos koiran päässä ja erityisesti sen korvien alueella on laajalti valkoista, sillä on kohonnut riski pigmenttipuutoksiin myös sisäkorvassa, mikä voi johtaa joko yksipuoliseen tai pahimmassa tapauksessa molemminpuoliseen kuurouteen. Pään pigmenttipuutoksiin liittyvä kuurous on yleisin koirien kuurouden muoto, ja myös kokovalkoisilla ja valkopäisillä whippeteillä on todettu esiintyvän satunnaisesti yksi- tai molemminpuolista kuuroutta. Jalostuksessa tulisi välttää kahden valkopäisen tai äärimmäisen valkoisen koiran yhdistämistä ja syntyvien kokovalkoisten tai korvien alueelta valkopäisten pentujen kuulo olisi hyvä tarkastaa BAER-testillä ennen luovutusta.
Synnynäiset viat ja epämuodostumat
Synnynnäisiä epämuodostumia pennuille voivat aiheuttaa ainakin nartun tiineydenaikaiset virusinfektiot, myrkytykset, vitamiininpuutokset, kuume ja mekaaniset vauriot (esim. iskut) kehittyvään sikiöön. Sellaiset geneettiset tekijät, jotka aiheuttavat synnynnäisiä epämuodostumia peritään yleensä molemmilta vanhemmilta. Yksittäisten epämuodostuneiden pentujen kohdalla syytä on vaikea selvittää. Epämuodostumat voivat aiheuttaa sikiön kuoleman, elinkelvottoman elävän pennun syntymän tai eriasteisia haittoja muuten elinkelpoiselle pennulle. Vaikka pentuajalla tai myöhemmin kasvun myötä ilmenevä epämuodostuma olisi lievä tai se olisi helppo korjata kirurgisesti, ei epämuodostunutta eläintä tule käyttää jalostukseen ominaisuuden mahdollisen periytyvyyden takia.
Vuoden 2018 pentueseurannan mukaan kuolleita pentuja oli syntynyt 11 pentueeseen (13,8%, 3,4% kaikista pennuista) ja kuolleena syntyneiden pentujen määrä vaihteli 0-3 kpl välillä. Syiksi kuolleena syntyneille pennuille mainittiin hapenpuute (2), syy ei tiedossa (2), muumioitunut pentu (1), avauksessa ei syytä (1), kohdun kiertymä/repeytyminen (1), 2 pentua yhtä aikaa synnytyskanavassa (1) ja infektioepäily (1). Ennen luovutusikää kuoli 10 pentua (2 % kaikista pennuista) ja kaikki näistä eri pentueissa (12,5%). Syiksi pentujen kuolemille mainittiin osa suolistosta vatsan ulkopuolella (4), kitalakihalkio (1), epämuodostunut jalka (2), epämuodostunut nielu (ei halkio) (1), aorttastenoosi (1) ja vaurioitui hätäsektion yhteydessä (1). 60 pentueessa (75%) ei kuolleena syntyneitä tai ennen luovutusikää kuolleita pentuja.
Pentutarkastushuomioiksi pentueseurannassa tarkastettaessa laskeutumattomien kivesten lisäksi (53 kpl, 22,6% uroksista) mainittiin häntämutka 10 kpl (2 % kaikista pennuista), sivuääni 7 kpl, napatyrä 4 kpl (0,8 %), tuplamaitohammas tai tuplakruunu 2 kpl (0,4 %), purentavirhe 2 kpl, vakava sydänvika 1 kpl (0,2 %), ja raajojen kehityshäiriö 1 kpl.
Piilokivekset
Kivekset ovat normaalisti laskeutuneet pentujen luovutusikään mennessä, mutta laskeutuminen voi tapahtua vasta 7 kk:n iässäkin (terveyskysely 2018). Kives voi kuitenkin jäädä minne tahansa vatsaonteloon tai nivuskanavaan. Piilokives ja -kivekset periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti. Tois- tai molemminpuolinen piilokives on whippetien yleinen terveysongelma.
Sertolinsolukasvain ja seminooma ovat kiveskasvaimia, joiden esiintymisen todennäköisyys on merkittävästi suurempi piilokiveksessä kuin laskeutuneessa kiveksessä. Tämän takia piilokivekset tulisi poistaa kirurgisesti. (Withrow, Vail & Page: Small Animal Clinical Oncology)
Whippet-Harrastajat ry:n vuoden 2018 terveyskyselyn mukaan 56,5%:lla uroksista kivekset olivat pysyvästi laskeutuneina kivespusseihin alle 8 viikon iässä ja 16 %:lla laskeutuminen tapahtui 8-12 viikon iässä. 15,5% vastaajista ei osannut sanoa missä iässä kivekset laskeutuivat. Hissikiveksisyyttä (kives välillä tunnettavissa kivespussissa ja välillä vetäytyy takaisin nivuskanavaan) oli 26 koiralla (12,3% kaikista uroksista) ja näistä neljäsosalla (7 kpl) molemmat kivekset eivät koskaan laskeutuneet. Kivesvikaisia kaikista vuoden 2018 kyselyn koirista oli 18 kpl (8,5%), joista kahdella molemmat kivekset olivat laskeutumatta. Useimmiten laskeutumaton kives sijaitsi vatsaontelossa (10 kpl). Nivuskanavassa kives oli seitsemällä koiralla. 1 vastaaja ei osannut sanoa missä laskeutumaton kives sijaitsi.
Pentueseurannassa uroksia mainitaan olevan 234 kpl, näistä 53 pennulla (22,6%) molemmat kivekset eivät olleet laskeutuneet kivespusseihin pentutarkastuksessa. 21 kpl kohdalla kivesten mainittiin laskeutuneen luovutusiän jälkeen.
YLEISIMMÄT KUOLINSYYT
Suomen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmässä (KoiraNet) on whippettien kuolintilastoon kesäkuussa 2023 mennessä ilmoitettu 1252 koiraa.
Tämän kuolintilaston mukaan kolme yleisintä kuolintyystä ovat: vanhuus (luonnollinen tai lopetus) (336 koiraa), kasvainsairaudet (142 koiraa) ja tapaturma ja liikennevahinko (110 koiraa).
Yleisimmät kuolemaan johtaneista kasvainsairauksista on syöpä (51 koiraa), muut kasvainsairaudet (22 koiraa), pernan, sydämen tai verisuonijärjestelmän kasvain (18 koiraa), lymfooma (15 koiraa) sekä maksan, munuaisten tai suoliston kasvain (10 koiraa) ja nisäkasvain (10 koiraa). Kasvainsairauksiin kuolleet koirat ovat suurilta osin olleet yli 10-vuotiaita.
Sydänsairauksiin on ilmoitettu kuolleen 63 koiraa, joista muu sydämen sairaus sydämen tai vajaatoiminta on ilmoitettu 23 koiralle, sydänsairaus 19 koiralle, sydämen läppävuoto (endokardoosi) 11 koiralle, sydänlihassairaus (kardiomyopatia) 9 koiralle ja 1 koiralle synnynnäinen sydämen tai sydänverisuonten kehityshäiriö. Sydänlihassairauteen (kardiomyopatia) on menehtynyt eniten alle 10-vuotiaita koiria.
Selkäsairauksiin on ilmoitettu kuolleen 44 koiraa, joista muihin selkäsairauksiin on ilmoitettu 14 koiraa, välilevytyrään (”mäyräkoirahalvaus”) 9 koiraa, spondyloosiin ja takaselän kipu-halvaus-oireyhtymään (cauda equina) molempiin 6 koiraa, selkäsairauksiin 5 koiraa ja synnynäiseen nikamien epämuodostumaan 4 koiraa. Kaikkien selkäsairauksien takia on lopetettu useita nuoria koiria.
Käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi on lopetettu 36 koiraa, näistä lopetuksen syyksi 15 koiralle on ilmoitettu käytöshäiriöt (14 ilman käytöshäiriön erittelyä ja 1 ääniarkuus, pelko- ja resurssiaggressiivisuus), 6 yksinolo-ongelmat, 5 pelokkuus, 4 vihaisuus, 3 muu käytösongelma, 2 salakavaluus tai arvaamattomuus ja 1 dementia.
Maksan ja ruoansulatuskanavan sairauksien takia on lopetettu 32 koiraa, joista 15 syynä muu maksan tai ruoansulatuskanavan sairaus (mm. hepatiitti, IBD ja kasvaimet pernassa, HGE tai AHDS, hemorrhaginen coliitti, myrkytyksestä alkanut krooninen haimatulehdus, voimakas akuutti haima- ja rasvakudoskuolio sekä wallerianin rappeuma, epilepsialääkkeestä (libromide) aiheutunut vakava haimatulehdus), 9 maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus (mm. IBD, ruoansulatuskanavan sairaus), 6 maksan vajaatoiminta ja 2 haiman vajaatoiminta.
Immunologisien sairauksien takia on lopetettu 26 koiraa, joista 11 muun immunologisen syyn takia (mm. fenobarbitaaliresponsiivinen sialoadenoosi, immunologinen vaskuliitti, erittelemätön autoimmuunisairaus, systeeminen lupus erythematosus (SLE), symmetrical lupoid onychodystrophy (SLO)), 6 immunologisen sairauden takia (5 ei eritelty syytä, 1 immuunivälitteinen krooninen nonregeneratiivinen anemia), 6 sekä immuunihemolyyttiseen anemiaaan (IMHA, AIHA) että moniniveltulehdukseen (immunologinen polyartriitti, IMPA) ja 1 verihiutalekatoon (trombosytopenia). Kaikki immunologiset sairaudet ovat johtaneet koiran kuolemaan nuorena, keski-ikä kaikilla immunologisiin sairauksiin kuolleiksi ilmoitetuilla koirilla on 6v 5kk.
Virtsatie- ja lisääntymiselinten sairauksien takia on lopetettu 22 koiraa joista eniten (11 koiraa) on lopetettu munuaisten vajaatoiminnan takia.
Luusto- ja nivelsairauksien takia on lopetettu yhteensä 21 koiraa, joista 8 on loeptettu luusto- ja nivelsairauksien takia (2 kaulan välilevy ongelmien takia, 6 syytä ei eritelty), 5 on lopetettu sekä nivelrikon (artroosi, muualla kuin lonkissa tai kyynärnivelissä) että muun luuston tai nivelten sairauden takia (yhdellä LTV4 ja cauda equina -syndrooma, yhdellä amputoidun varpaan aiheuttama nivelsiteiden venyminen ja sen aiheuttama nivelrikko, kolmelle ei eritelty syytä), 2 on lopetettu polven ristisidevaurion takia ja 1 kyynärniveldysplasian ja sen aiheuttaman nivelrikon takia.
Hermostollisten sairauksien takia on lopetettu yhteensä 17 koiraa, joista 4 onlopetettu epilepsian takia, 6 hermostollisen sairauden takia (1 selittämättömiä kipukohtauksia ja 5 ei eritelty syytä) ja 7 muun hermostollisen sairauden takia (mm. aivoverenvuoto, exercise induced collapse (EIH) ja aivoinfakti).
Sisäelinrauhasten tauteihin on ilmoitettu kuolleen 12 koiraa, silmäsairauksien takia on lopetettu 5 koiraa, hengitystiesairauksiin on ilmoitettu kuolleksi 4 koiraa, ja iho- ja korvasairauksiin 1 koira.
Muihin sairauksiin, joita ei ole listalla, on ilmoitettu kuolleen 80 koiraa. Kuolinsyiksi oli ilmoitettu mm. kyynpuremat, myrkytystilat, traumojen ja tapaturmien aiheuttamat ongelmat, hermostovauriot ja eri asteiset kiputilat, cushingin tauti, nenäontelon aspergilloosi (sieni-infektio), verenkierron välityksellä levinneet bakteerit, aivoverenkierron häitöt, veritulpat, kohtutulehdus, granulomatoottinen meningoenkefaliitti (GME) sekä erilaiset kuntojen selittämättömät romahdukset.
Ilman sairauden diagnosointia on kuollut 15 koiraa ja ilman sairauden diagnosointia on lopetettu 47 koiraa.
Kuolintyystä ei ole ilmoitettu 234 koiralle.
Kadonneeksi on ilmoitettu 4 koiraa.
KoiraNetin kuolintilaston mukaan whippetin keski-ikä on noin 10 vuotta ja 8 kuukautta.
Kuolinsyyt ja whippetin keski-ikä vuoden 2018 kyselyn mukaan
Whippet-Harrastajat ry:n vuoden 2018 terveyskyselyn tuloksissa mainittu kuolinikä vaihteli välillä 7kk – 15v (53 kpl) ja keskimääräinen elinikä oli 9v 10kk, joka on melko yhteneväinen KoiraNetin kuolinsyytilaston tarjoaman keskimääräisen eliniän (10v 3kk) kanssa. Terveyskyselyn seitsemässä (13,2 %) kuolinsyyssä oli selvä traumatausta, joista tapaturmia 5 kpl (keski arvo 5v 4kk) ja varvasvammoja 2kpl (keski arvo 6v 10kk). Käytösongelman vuoksi lopetettuja oli 1kpl (1,9 %, 6v 1kk). Fyysiseen sairauteen kuolleiden/lopetettujen (=muiden kuin trauman tai käytösongelman vuoksi kuolleiden) keskimääräinen elinikä oli 10 v 4 kk.
Englannissa keskimääräiset eliniät olivat 11v 5kk (Survey) ja 10v (BSAVA 2014). Tilastossa traumaperäiset kuolemat tapahtuivat selvästi nuoremmalla iällä kuin kuolemat muusta syystä.
Ruotsissa Agrian tilastojen mukaan 2000 ja 2008 keskimääräinen elinikä oli 9,8v ja 9,2v ja tavallisin kuolinsyy vanhuus. Vähintään 13-vuotiaaksi oli elänyt 27/105 (25,7%). Tavallisin syy vakuutusyhtiön tilastoissa ennenaikaiseen kuolemaan (alle 10v) oli liikenneonnettomuus.
Tämän kuolintilaston mukaan kolme yleisintä kuolintyystä ovat: vanhuus (luonnollinen tai lopetus) (336 koiraa), kasvainsairaudet (142 koiraa) ja tapaturma ja liikennevahinko (110 koiraa).
Yleisimmät kuolemaan johtaneista kasvainsairauksista on syöpä (51 koiraa), muut kasvainsairaudet (22 koiraa), pernan, sydämen tai verisuonijärjestelmän kasvain (18 koiraa), lymfooma (15 koiraa) sekä maksan, munuaisten tai suoliston kasvain (10 koiraa) ja nisäkasvain (10 koiraa). Kasvainsairauksiin kuolleet koirat ovat suurilta osin olleet yli 10-vuotiaita.
Sydänsairauksiin on ilmoitettu kuolleen 63 koiraa, joista muu sydämen sairaus sydämen tai vajaatoiminta on ilmoitettu 23 koiralle, sydänsairaus 19 koiralle, sydämen läppävuoto (endokardoosi) 11 koiralle, sydänlihassairaus (kardiomyopatia) 9 koiralle ja 1 koiralle synnynnäinen sydämen tai sydänverisuonten kehityshäiriö. Sydänlihassairauteen (kardiomyopatia) on menehtynyt eniten alle 10-vuotiaita koiria.
Selkäsairauksiin on ilmoitettu kuolleen 44 koiraa, joista muihin selkäsairauksiin on ilmoitettu 14 koiraa, välilevytyrään (”mäyräkoirahalvaus”) 9 koiraa, spondyloosiin ja takaselän kipu-halvaus-oireyhtymään (cauda equina) molempiin 6 koiraa, selkäsairauksiin 5 koiraa ja synnynäiseen nikamien epämuodostumaan 4 koiraa. Kaikkien selkäsairauksien takia on lopetettu useita nuoria koiria.
Käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi on lopetettu 36 koiraa, näistä lopetuksen syyksi 15 koiralle on ilmoitettu käytöshäiriöt (14 ilman käytöshäiriön erittelyä ja 1 ääniarkuus, pelko- ja resurssiaggressiivisuus), 6 yksinolo-ongelmat, 5 pelokkuus, 4 vihaisuus, 3 muu käytösongelma, 2 salakavaluus tai arvaamattomuus ja 1 dementia.
Maksan ja ruoansulatuskanavan sairauksien takia on lopetettu 32 koiraa, joista 15 syynä muu maksan tai ruoansulatuskanavan sairaus (mm. hepatiitti, IBD ja kasvaimet pernassa, HGE tai AHDS, hemorrhaginen coliitti, myrkytyksestä alkanut krooninen haimatulehdus, voimakas akuutti haima- ja rasvakudoskuolio sekä wallerianin rappeuma, epilepsialääkkeestä (libromide) aiheutunut vakava haimatulehdus), 9 maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus (mm. IBD, ruoansulatuskanavan sairaus), 6 maksan vajaatoiminta ja 2 haiman vajaatoiminta.
Immunologisien sairauksien takia on lopetettu 26 koiraa, joista 11 muun immunologisen syyn takia (mm. fenobarbitaaliresponsiivinen sialoadenoosi, immunologinen vaskuliitti, erittelemätön autoimmuunisairaus, systeeminen lupus erythematosus (SLE), symmetrical lupoid onychodystrophy (SLO)), 6 immunologisen sairauden takia (5 ei eritelty syytä, 1 immuunivälitteinen krooninen nonregeneratiivinen anemia), 6 sekä immuunihemolyyttiseen anemiaaan (IMHA, AIHA) että moniniveltulehdukseen (immunologinen polyartriitti, IMPA) ja 1 verihiutalekatoon (trombosytopenia). Kaikki immunologiset sairaudet ovat johtaneet koiran kuolemaan nuorena, keski-ikä kaikilla immunologisiin sairauksiin kuolleiksi ilmoitetuilla koirilla on 6v 5kk.
Virtsatie- ja lisääntymiselinten sairauksien takia on lopetettu 22 koiraa joista eniten (11 koiraa) on lopetettu munuaisten vajaatoiminnan takia.
Luusto- ja nivelsairauksien takia on lopetettu yhteensä 21 koiraa, joista 8 on loeptettu luusto- ja nivelsairauksien takia (2 kaulan välilevy ongelmien takia, 6 syytä ei eritelty), 5 on lopetettu sekä nivelrikon (artroosi, muualla kuin lonkissa tai kyynärnivelissä) että muun luuston tai nivelten sairauden takia (yhdellä LTV4 ja cauda equina -syndrooma, yhdellä amputoidun varpaan aiheuttama nivelsiteiden venyminen ja sen aiheuttama nivelrikko, kolmelle ei eritelty syytä), 2 on lopetettu polven ristisidevaurion takia ja 1 kyynärniveldysplasian ja sen aiheuttaman nivelrikon takia.
Hermostollisten sairauksien takia on lopetettu yhteensä 17 koiraa, joista 4 onlopetettu epilepsian takia, 6 hermostollisen sairauden takia (1 selittämättömiä kipukohtauksia ja 5 ei eritelty syytä) ja 7 muun hermostollisen sairauden takia (mm. aivoverenvuoto, exercise induced collapse (EIH) ja aivoinfakti).
Sisäelinrauhasten tauteihin on ilmoitettu kuolleen 12 koiraa, silmäsairauksien takia on lopetettu 5 koiraa, hengitystiesairauksiin on ilmoitettu kuolleksi 4 koiraa, ja iho- ja korvasairauksiin 1 koira.
Muihin sairauksiin, joita ei ole listalla, on ilmoitettu kuolleen 80 koiraa. Kuolinsyiksi oli ilmoitettu mm. kyynpuremat, myrkytystilat, traumojen ja tapaturmien aiheuttamat ongelmat, hermostovauriot ja eri asteiset kiputilat, cushingin tauti, nenäontelon aspergilloosi (sieni-infektio), verenkierron välityksellä levinneet bakteerit, aivoverenkierron häitöt, veritulpat, kohtutulehdus, granulomatoottinen meningoenkefaliitti (GME) sekä erilaiset kuntojen selittämättömät romahdukset.
Ilman sairauden diagnosointia on kuollut 15 koiraa ja ilman sairauden diagnosointia on lopetettu 47 koiraa.
Kuolintyystä ei ole ilmoitettu 234 koiralle.
Kadonneeksi on ilmoitettu 4 koiraa.
KoiraNetin kuolintilaston mukaan whippetin keski-ikä on noin 10 vuotta ja 8 kuukautta.
Kuolinsyyt ja whippetin keski-ikä vuoden 2018 kyselyn mukaan
Whippet-Harrastajat ry:n vuoden 2018 terveyskyselyn tuloksissa mainittu kuolinikä vaihteli välillä 7kk – 15v (53 kpl) ja keskimääräinen elinikä oli 9v 10kk, joka on melko yhteneväinen KoiraNetin kuolinsyytilaston tarjoaman keskimääräisen eliniän (10v 3kk) kanssa. Terveyskyselyn seitsemässä (13,2 %) kuolinsyyssä oli selvä traumatausta, joista tapaturmia 5 kpl (keski arvo 5v 4kk) ja varvasvammoja 2kpl (keski arvo 6v 10kk). Käytösongelman vuoksi lopetettuja oli 1kpl (1,9 %, 6v 1kk). Fyysiseen sairauteen kuolleiden/lopetettujen (=muiden kuin trauman tai käytösongelman vuoksi kuolleiden) keskimääräinen elinikä oli 10 v 4 kk.
Englannissa keskimääräiset eliniät olivat 11v 5kk (Survey) ja 10v (BSAVA 2014). Tilastossa traumaperäiset kuolemat tapahtuivat selvästi nuoremmalla iällä kuin kuolemat muusta syystä.
Ruotsissa Agrian tilastojen mukaan 2000 ja 2008 keskimääräinen elinikä oli 9,8v ja 9,2v ja tavallisin kuolinsyy vanhuus. Vähintään 13-vuotiaaksi oli elänyt 27/105 (25,7%). Tavallisin syy vakuutusyhtiön tilastoissa ennenaikaiseen kuolemaan (alle 10v) oli liikenneonnettomuus.
Sivun tekstin pohjana on käytetty seuraavia lähteitä:
Whippet-Harrastajat ry:n Jalostuksen tavoiteohjelma 2023 - 2025
Whippet-Harrastajat ry - Ratajuoksu
Whippet-Harrastajat ry - Maastojuoksu
Suomen Kennelliitto - Yleisimmät silmäsairaudet
Suomen Kennelliitto - Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka
Suomen Kennelliitto - Perinnölliset selkämuutokset
Suomen Kennelliitto - Lonkkien kasvuhäiriö
Suomen Kennelliitto - Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Evidensia - Koiran ruoka-aine allergiat
Omaeläinklinikka - Tassu- ja kynsiongelmien ennaltaehkäisy
Aurean Eläinlääkärit - SLO kynsisairaus
Omaeläinkilikka - Sikaripunkki koiralla
Pyynikin Eläinlääkärit - Kilpirauhasen vajaatoiminta koiralla
MoVet - Koirien hypotyreoosi
Suomen Kennelliitto - Kilpirauhasen vajaatoiminta
Helda - Immuunivälitteinen polyartriitti koiralla
MoVet - Reumafaktori, koira
FSCF - Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti (SRMA)
Suomen Sveitsinpaimenkoirat - Steriili aivokalvontulehdus SRMA
KoiraNet Jalostustietokanta - Whippettien terveystilastot
Mikäli havaitset virheitä ja/tai väärää tietoa teksteissä tai lähteenäni käyttämä sivusto sisältää väärää, vanhentunutta tai kyseenalaista tietoa, otathan yhteyttä sähköpostitse: [email protected]
Whippet-Harrastajat ry:n Jalostuksen tavoiteohjelma 2023 - 2025
Whippet-Harrastajat ry - Ratajuoksu
Whippet-Harrastajat ry - Maastojuoksu
Suomen Kennelliitto - Yleisimmät silmäsairaudet
Suomen Kennelliitto - Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka
Suomen Kennelliitto - Perinnölliset selkämuutokset
Suomen Kennelliitto - Lonkkien kasvuhäiriö
Suomen Kennelliitto - Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Evidensia - Koiran ruoka-aine allergiat
Omaeläinklinikka - Tassu- ja kynsiongelmien ennaltaehkäisy
Aurean Eläinlääkärit - SLO kynsisairaus
Omaeläinkilikka - Sikaripunkki koiralla
Pyynikin Eläinlääkärit - Kilpirauhasen vajaatoiminta koiralla
MoVet - Koirien hypotyreoosi
Suomen Kennelliitto - Kilpirauhasen vajaatoiminta
Helda - Immuunivälitteinen polyartriitti koiralla
MoVet - Reumafaktori, koira
FSCF - Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti (SRMA)
Suomen Sveitsinpaimenkoirat - Steriili aivokalvontulehdus SRMA
KoiraNet Jalostustietokanta - Whippettien terveystilastot
Mikäli havaitset virheitä ja/tai väärää tietoa teksteissä tai lähteenäni käyttämä sivusto sisältää väärää, vanhentunutta tai kyseenalaista tietoa, otathan yhteyttä sähköpostitse: [email protected]
Kaikki kuvat ja tekstit © Nina Hutri ellei toisin mainita
All texts and pictures © Nina Hutri unless otherwise mentioned